United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mahtavana, vapahana, kuni ikikuuset nuo, Kulki kotiseudullansa metsän herra vankka tuo. Mutta kaukaa idän puolta kuului kummat kohinat, Aamusilla päivää vasten väikkyi savuhattarat. Silloin tällöin korpimailta kuului isku kirvehen.
"*Aleksander*", nimi armas, aina sinut kuullessaan Sydän sykkää Suomalaisen, tunteet kohoo kuohumaan! Surun synkän Suomalaisen rintaan loi sun kuolemas, Kun ei kuolla saanut eestäs, *vapauttajaruhtinas*! Vapahana valon tielle Suomen kansa käynyt on, Epätoivon vaihtanunna valoisahan toivohon. Entisyys nyt tiellens luopi turhaan tummaa varjoaan: Vaikka suruja se toikin, häpeää ei milloinkaan.
Nyt aurinkokin armainen Taas nousee taivahalle, Ja kastehelmi kaunonen Välähtää hopealle. Oi, miksi vainen minulle On olo raskasta? Ken loisi orjatytölle Vaan hautaa hiljaista? Oi, riemurinta käkönen, Sa syystä helkyttelet, Kun ilman piirit, miekkonen, Vapaana vaeltelet. Ja vapahana immelle Sa kukut sulhaista. Oi, kuku orjaneidolle Vaan hautaa hiljaista!
Juonet katkoi kavalitten, valon kansalle taas toi, Vapahana kiitostansa Suomen kansan kieli soi. Polun kansallemme raivas, jolle johti eksyneen: Valkeuteen polku viepi, viepi onneen, vapauteen! Kansat monet kiittää töitä jalon ruhtinaamme tään: Hartaammin kuin Suomen kansa kiitä hänt' ei yksikään,
ARVIRAGUS. Ja hymyyn huokaus niin kauniist' yhtyy, Ikäänkuin huokaus sitä huokais, ettei Moist' ole hymyä, ja hymy taas Siit' ilkkuis huokausta, että jättää Noin pyhän templin liittyäkseen myrskyyn, Jot' yrmii merimiehet. GUIDERIUS. Huomaan, kuinka Surun ja kärsimyksen juurikuidut Hänessä yhtyy. ARVIRAGUS. Kasva kärsimys, Ett' inhan seljan juuret kuivettuu Ja vapahana versoo viinipuu!