United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
NORTHUMBERLAND. Mylord, Bolingbroke muuttanut on mieltä: Pomfretiin matka nyt, ei Toweriin. Myös teistä, rouva, pidetty on huolta: Kiireinen tulee teille lähtö Ranskaan. KUNINGAS RICHARD. Northumberland, sa porras, jota myöten Bolingbroke nousi valtaistuimelle, Ei monta tiimaa aika vanhene, Kun inhan synnin märkäpää jo kypsyy Ja mätäisyyttään puhkee.
BUCKINGHAM. Siis, tietäkää, se virheenne on, että Ylimmän majesteetin istuimen, Es'isienne valtikan ja vallan, Sukunne oikeuden, onnen lahjan, Kuninkaallisen kunnianne perut Jätätte inhan hyötiäisen valtaan, Kun helläin aatostenne uinaillessa Joit' etu maan nyt herättämään vaatii Tää ylväs saari jäseniään vaill' on, Häpeän naarmuissa sen kasvot aivan, Sen ruhtinainen runko täynnä halpaa Panenta-oksaa, milt'ei liettyneenä Pimeän, syvän unheen mutakuiluun.
Sen inhan rotkon heti teille näytän, Miss' äsken pantterin näin nukkumassa. QVINTUS. Himentää silmää; mitä tietänee? MARTIUS. Niin minunkin; jos ei mua hävettäis, Niin ajon heittäisin ja nukahtaisin. QVINTUS. Mitä? Putositko? Mikä viekas rotko! On suulla villit orjantappurat, Ja näiden lehdill' uutta verta päilyy Niin heleää kuin kukill' aamukaste. Kamala paikka tämä minust' on.
Sydäntä sin' et näe; siin' asuu sääli. Niin, sääli Rooman kurjan kurjaa tilaa Kuin tuli tuleen, sammuu sääli sääliin Tuon teki Caesarille. Sua kohtaan. Miekkamme kärjet tylsät on, Antonius. Kätemme, vaikk' on inhan työn ne tehneet, Ja sydämemme, hellät niinkuin veljen, Sun luottamuksella ja kunnioittain Ja kaikell' ystävyydell' ottaa vastaan.
Näät Jumalan temppeli tenhoinen oli saaressa virran vinhan, kuvan poluilta maljan kultaisen vei heittiöt herjan inhan. Ja upposi Perman kunnia kuin aurinko Vienan vesiin; tuhat vuotta on uinunut aalloissa, nyt uutena astuu esiin. Nyt säihkyvi säilin ja tapparoin, mitä heimonhenkenä säilyi, mikä kaikui lauluin ja kanteloin tai kyynelhelminä päilyi.
Miksi turha matka? Näin monta peninkulmaa? Tämä paikka? Omasi, mun ja ratsujemme vaivat? Näin suotu aika? Hovi säikkyneenä, Kun poistuin sieltä enkä enää koskaan Palata aio? Miks näin kauas tulit, Ja nyt et jousta jännitä, vaikk' erä On edessäsi? PISANIO. Aikaa voittaakseni Ja välttääkseni tämän inhan toimen On mulla tuuma. Tyynesti mua kuulkaa. IMOGEN. Väsyksiin kieles puhu.
KUNINGAS JUHANA. Jos te ja kaikki kristikunnan vallat Noin pauloiss' olette tuon viekkaan papin, Peläten pannaa, jonka raha purkaa; Jos inhan kullan kuonall' ostatte Anetta valheellista henkilöltä, Jok' oman aneens' sillä panee kaupan; Jos te ja muutkin, perin peijattuina, Tuot' ilvetaikaa veroll' elätätte, Niin yksin, yksin minä paavin taitan Ja hänen ystävilleen kauhun laitan.
Ja kansan onni kaikui ouruten ja siunausten siimesvöiden alla ja kukkasilla nuorten toivojen näin Suomen päivä kulki kunnialla. On uljahin korallilinna meren pohjalla myrskyisen ja linnassa valta-istuin se päilyvi päärlyinen, ja istuimella on impi, ei impiä inhan maan, ja kauvas loistavi kruunu hänen tummilla kutreillaan.
ARVIRAGUS. Ja hymyyn huokaus niin kauniist' yhtyy, Ikäänkuin huokaus sitä huokais, ettei Moist' ole hymyä, ja hymy taas Siit' ilkkuis huokausta, että jättää Noin pyhän templin liittyäkseen myrskyyn, Jot' yrmii merimiehet. GUIDERIUS. Huomaan, kuinka Surun ja kärsimyksen juurikuidut Hänessä yhtyy. ARVIRAGUS. Kasva kärsimys, Ett' inhan seljan juuret kuivettuu Ja vapahana versoo viinipuu!
Tuoll' ei miehen pontt' ole mieless', ei tule kuunaan; tottapa kylvöstään sadon saakin nauttia kerran. Vaan tule, lanko, jo suo lepo itselles, tähän istu, koskapa sun sydämelläsi on mure raskahin kantaa vuoksi Aleksandron tihutyön sekä myös minun inhan, kun pahan pannut Zeus on kohtalon, ett' etisenkin oltava kansan suussa on meidän virtenä vielä."