United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Tuvilta tupakan juojan. Piippusankarin savuilta Savu silmät saastuttaisi, Mustuttais ihanan muovon.
Varjele vakainen luoja. Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Tätä neittä joutumasta, Saamasta tätä tytärtä, Viinavillin vuotehelle, Hurstille humalahurjan, Olutjuojan olkiloille, Piippusankarin savuille! Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Joutumasta juomarille, Saamasta kyläratille!
Silmähän nousevi kyynel; Hän ympäri katsahtaa: Niin loistavat ikkunat kaikki Ja rikkahat reuhastaa! Siin' ostajat kilvan kiitää, Ja paikasta paikkaan käy Moni herran riemusa rouva: Vaan köyhäll' ei mitään näy! Lilja ja ruusu. Kas, kaunonen, valkea lilja Sen kammion kaunistaa, Joss' asuen pappilan Hilja Elontyötänsä toimittaa.
Enpä uskonna olisi, Jos oisi sata sanonna, Viisi viiasta puhunna, Kuus' sanonna kuusikosta, Näille juonin joutuvani, Näille päivin päätyväni, Jotk' on päivät päälle päässyt, Juonet joutunna käsihin. Osan tähen ei otettu. Olisi tämä otettu, Neito kaunonen katsottu, Tämä muoto muuanne'ki, Tämä kasvo kaikin paikoin; Osan tähen ei otettu, Tavan tähen ei tahottu.
Ei ole kirkko kirkkahampi, Eikä pappila parempi, Kun otti minun omani, Ja anasti armahani; Someress' on suora sormi, Hiekassa heliä kieli, Mullassa muhia muoto, Kasvo kaunis kankahassa. Sielt' ei nouse nuori sulho, Eikä kaunonen kavaha; Kivet alla, paaet päällä, Kivet keskikylkilöillä. Pois on mennyt meistä toinen.
Molemmat taivaan lapset, Suloiset, pienoiset, Rakastaa toisiansa, Vaikk' ovat kaukaiset. Huntunsa yö Välille lapsukaisten luo, Ja kirkkaat illan tähdet Valonsa heille suo. Mut kun on kukkais-aika Ja viherjä on maa, Yö synkkä mereen silloin Huntunsa pudottaa. Lapsoset nuo Rientävät silloin yhtehen, Kaunonen enkelpoika Ja sulo tyttönen.
Voi, jos sinä et olisi tullut!» Hän riippuutui taas Knutiin ja valitteli: »Ethän sinä hylkää minua, petä minua tai » Yhdellä hypyllä oli hän keskellä lattiaa ja näytti säihkyvine silmineen pelästyneeltä metsän pedolta »Varo itseäsi, minä kostan, jos sinä sen teet!» Sitten hän taas lähestyi lauhkeana kuin kyyhkynen, mielitellen: »Mutta ethän sinä, kultanen, herttanen, kaunonen »
Nyt aurinkokin armainen Taas nousee taivahalle, Ja kastehelmi kaunonen Välähtää hopealle. Oi, miksi vainen minulle On olo raskasta? Ken loisi orjatytölle Vaan hautaa hiljaista? Oi, riemurinta käkönen, Sa syystä helkyttelet, Kun ilman piirit, miekkonen, Vapaana vaeltelet. Ja vapahana immelle Sa kukut sulhaista. Oi, kuku orjaneidolle Vaan hautaa hiljaista!