United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täst' on kulta kulkenunna, Täst' on mennyt mielitietty, Tästä armas astununna, Valkea vaeltanunna; Täss' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, Paasi toistansa parempi, Kangas kahta kaunihimpi, Lehto viittä leppeämpi, Korpi kuutta kirkkahampi, Koko metsä mieluisampi, Tuon on kultani kulusta, Armahani astunnasta. Kant.
Mies nuori synkistyyi kuulemastaan, vaan jalot kasvot, kohta selkenee; hän käden tyynnä laskee pöytää vastaan ja tyyten tyhjäksi sen pyyhkäisee. »Nyt, kenraali, ei estett' ole näissä!» Ja puna kirkkahampi poskipäissä nous Döbeln, vaikka polvin horjuvin: »Nuor' ystäväni, kiitos, veljen syli! te mua ymmärsitte muitten yli; olette mies, niin olen minäkin.»
Tahdon teille, äiti, lukea ensi värsyn.» Ja Niini luki, niinkuin sanat kuuluivat hänen käännöksessänsä: »Etelässä kaunis Spanja, Spanja on mun kotimaa; siellä lehevä kastanja Ebron rannall' humuaa; mandelkukat punertavat, hedelmöitsee viinipuu; siellä ruusut kaunihimmat, siellä kirkkahampi kuu».
Oi, se valo kirkkahampi Puoli-päivän paistetta: Ihmisill' on taivahassa Sovitettu Jumala! Kaikki saavat anteheksi Kautta veren Karitsan, Uskossa kun pakenevat Armohelmaan Jumalan. Oi, sen armon runsautta, Rakkauden suuruutta! Isä antoi ainokaisen Rakastetun Poikansa Sovinnoksi synneistämme, Jolta me nyt vapaina Synnistä ja kuolemasta Saamme häntä palvella! Kiitos, Isä taivahassa!
Ei ole kirkko kirkkahampi, Eikä pappila parempi, Kun otti minun omani, Ja anasti armahani; Someress' on suora sormi, Hiekassa heliä kieli, Mullassa muhia muoto, Kasvo kaunis kankahassa. Sielt' ei nouse nuori sulho, Eikä kaunonen kavaha; Kivet alla, paaet päällä, Kivet keskikylkilöillä. Pois on mennyt meistä toinen.
ovat kyllä itsessäänkin kauniita; mutta niin yksinkertaisesti ja niin vienolla aistilla ne eivät suinkaan kuvaile sydämmen tunteita kuin esim. seuraavat rivit Kantelettaresta: "Täst' on kulta kulkenunna, Täst' on mennyt mielitietty, * Täss' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, Paasi toistansa parempi. * Tuon on kultani kulusta, Armahani astunnasta".
Kuitenkin joka sydämen kautta kulki tieto tumma, soi sävel alinomainen: »Emme liene eilisiä, liemme suurtakin sukua, kansoa valon väkevän, tuutimata vuostuhanten, oli meillä onni kerran, aika auringon sävelten, sukukilpi kirkkahampi, sukukannel kaikuvampi.» Astuivat alas urohot, nuo suuret Kalevan sulhot, neuvotonta neuvomahan, orpoa opettamahan.
Täst' on kulta kulkenunna, täst' on mennyt mielitietty, tästä armas astununna, valkea vaeltanunna; täss' on astunut aholla, tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, paasi toistansa parempi, kangas kahta kaunihimpi, lehto viittä leppeämpi, korpi kuutta kukkahampi, koko metsä mieluisampi tuon on kultani kulusta, armahani astunnasta. Kanteletar. Repo ja jänis.
Ei, tohtor', ystäväni, keino keksi mun sinne päästä, vaikka huomiseksi ma kivun saisin kymmenkertaisen!" Sen kuuli lääkär' vastenmielisesti, mut katse kirkastui jo kohdastaan kätensä laski pöytään tyvenesti ja pyyhkäis siitä kaikki kerrassaan. "Nyt kenraali, ei estett' ole näissä." Ja puna kirkkahampi poskipäissä, jo Döbeln nousi jaloin horjuvin: "Suur kiitos, ystävä, ja suuta sitte!
Hyvän sait, hyvän tapasit, hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen: puhas on pulmonen lumella, puhtahampi puolellasi; valkea merellä vaahti, valkeampi vallassasi; sorea merellä sorsa, soreampi suojassasi; kirkas tähti taivahalla, kirkkahampi kihloissasi.