United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuor' ystäväni, sairaat hourupäiset Näin varhain vuoteelleen suo jäähyväiset. Vanhuksen silmää huolet vartioi, Ja huolten kanss' ei uni maata voi; Vaan miss' on nuoruus raitis, suruton, Siell' uni-kulta kumppanina on. Siis varhaisen ma tulos tähden arvaan: Sua jokin mielimurre vaivaa varmaan, Vai kuinka? Ei, nyt osaan oikeaan: Tän' yönä Romeo ei lie maannutkaan.
Nuor' ruhtinas nyt lausui: "On tässä ystäväni Kodissa tyvenessä Käsillä hellimmillä Hoidettu kukkaseni, Ja hänen kukkasieluns' On kauniiks kasvatettu: Myös paljon tietämähän Hän onpi oppinunna, Tok' ei hän tiedä mistä Mun onnein syntyy silloin Kun hälle suuta annan."
Ja kilvan kulkisi kumartamaan sua turhan tietoni aatteet, kuka kullat tois, mikä mirhamit, mikä päärlyt ja purppuravaatteet, Mun henkeni tietäjät harmaapäät erämaita ne etsien käypi, mut taivas on tumma ja tähdetön ja yö yhä hämärtäypi. Minä lapsena vanhaksi vanhenin. En nuor' ole koskaan ollut. Toki kerran ma keväästä haaveilin, mut haavehet nuo oli hullut. Olen väsynyt lauluni valheeseen.
Mut kaiku ei antanut myöten vain, Ja kiista ei päättynyt laisin, Ja viimein mä itse jo innoissain Siin yhdessä kiistellä taisin! Ma saaristolaulun kuulin, Min lauloi venhossa yöllä Nuor poika raikkain huulin, Käsi tyttönsä liivivyöllä. "Miks pitkää elonlankaa Ma enää taivaalta tahdon? Ma purjehdin myötähankaa, Ja kokka nosti jo vahdon!
Sua syleilen, ankara aava, Meri väikkyvä uinuvakin, Miten oot minut raittihiks saava, Sen tunnen jo ytimihin. Ja siks läpi kuulean pinnan Haen armahan aartehes niin; Leväriutoilta kristallilinnan Ma sukellan terveyttä kiin. Mua huuhtele, suolallas kasta, Nuor rintani voimista vain, Niin yltyvin harmin ma vasta Luon taakkoja luotani ain.
Sotamarski, sotamarski, Ei oo muuta haastamista, Häpeä kun urhot viitsii Haastellakaan tuommoisista." Sotilaan poika. Isäni nuor' olj sotamies, somin mi löytykään, Jo varhain tuli mieheksi ja pyssyyn tarttui hän, Maailmans tie olj kunnia, Hän seisoi seisten riemussa, Veressä, kylmäss', ruuatta; Isäni mun olj hän.
LIISA. En voi ma sitä arvata. AINA. Niin siksi, Ett' ensikerran paitsi vaariain Mä toisen hyvän miehen nähdä sain. Sen silmät olivat niin siniset! Ja kuin sen kasvot loisti kaunoiset. Kun mun hän pelasti! Kuin nuor' on hän! Ei hänen otsans ollut ensinkään Niin vanha kuin on vaarin sekä sun. Viel' on sen muoto muistissani mun! Ja kun hän haastoi ... kuinka sanat soi!
Sun virhees ollut ei se, kantele. Se virhe soittajan ol' yksin vaan. Se soittaja niin nuor' ol', aatteeton, Ja kanteloll' ei tuttu ollenkaan. Se itkenyt ei ollut, taistellut, Ei nähnyt elämää, ei maailmaa. Ei suruja se Suomen tuntenut, Ei lemmen tulta suurta, hehkuvaa. Ja siksi kai, vaikk' usein tenhosit Ja hurmasitkin nuorta soittajaa, Sä eheää et ääntä antanut, Et soinut sävelt' ilmi sointuvaa.
Timon on kuollut; tuoni kotiin vei; Tuon peto loi; ei täällä ihmist', ei. Niin, kuollut; täss' on hauta. Tuota tuoss' en Lukea osaa, vaan sen vahaan painan; Päämiehemme se tuntee kirjoitukset, Nuor' ijältään, mut tiedoiss' on hän vanha. Ateenan luo nyt johtaa joukkojansa, Sen tuho hänen hartain toivomansa. Viides kohtaus. Ateenan muurien edustalla.
RISTIRITARI. Arvon herra, enempää tuskin kuin mit' on jo ehkä vähemmän pikemmin. PATRIARKKA. Ma toivon sentään, noin hurskas ritar' että kauankin kukoistaa vielä hyödyks kristikunnan ja kunniaksi Herran asian! Ja kukoistaakin, jos vain taidolla nuor' uljuus ijän kypsän neuvoa haluaa noudattaa. Vaan muuten, millä voin herraa palvella?