United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuor' olen, verevä, raitis Kuin kevät, kuin aamukaste. Minkä teenkin, teen vapaasti, Kun rakastan veljeäni, Aimo miestä eikö totta? KULLERVO. Niin veljesi. Mut kälysi Sulle on tyly emäntä. Hän on polvea pohatan, Sinä työjalon sukua. Hän on käskijä sinulle, Sinä tottelet kuin orja. ANJA. Miksi tuota muistuttelet? Työ on tervetten elämä. KULLERVO. Annahan minulle solki, Niin sen laitan!
Veri nuor', veri nuor' meret halkoo höyrynä, virrat, jäätkin tiellänsä murskaa, mieli hymyssä!" "Tuo laulu kaikui minussa lakkaamatta noina päivinä... Ja sitte, äiti, olet antanut minulle vaarallisen perinnön, sen lahjan, että kaikki sydämet heti aukenevat minulle selki selälleen, että myötätnntoisuus ja rakkaus joka puolelta tulvii vastaani.
ISEBEL. Minua riemastuttaa tämä hetki. On niinkuin jälkeen raivon ukkosilman Taas päivän hohde puiston purpurois. Nyt kukkuloille Baalin alttareille On uhriliekit sytytettävät, Ja Astartelle vihkilehdoissaan Nuor' kansa lemmenjuhlaa viettäköön! Hekuman, yltäkylläisyyden aika Nyt alkaa meille, eikä Samarian Pidoista puutu viini eikä öljy. Nyt kasvaa tänne uusi Siidoni. Voi Israelia!
Sydän näät se on, ei käsivarsi joka voimia antaa voi.» Tykit kohta soi, tulikasteessaan uros nuor' on nyt; rivit pirstotut väistyi, hän itse vaan ei väistynyt. Oli hälle patteri kuin kotilies; sen tulta kuin viisi hän hoitaa ties; tuli kasakkaparvi, hän niiltä jo parran poltti kuin mies. Lomahetken sai, heti riensi luo väen väistyneen, palautti taas vihan ääni tuo arat rohkeuteen.
Mut muistanpa, kun Ranskass' olin, siellä Nuor' oli herrasto kuin yö niin synkkää Vain huvikseen. Niin kristitty kun olen, Jos oisin vapaa nyt ja lammaspaimen, Niin iloinen ma oisin päivän pitkän. Niin oisin täälläkin, jos vain en varois, Ett' aikoo setä mulle lisää pahaa: Hän pelkää minua ja minä häntä. Mun syynikö, ett' isäni on Gottfrid? Ei, totta, ei! Oi, Jumala!
BUCKINGHAM. Siks, että suuri joukko repis auki Tuon vasta parannetun äkähaavan; Jok' oisi sitä vaarallisempaa, Kun nuor' on valtio ja johtajatta, Ja joka hevonen on omin valloin Ja juosta saapi, minne itse mielii. Niin vaaran pelkokin kuin itse vaara On minun mielestäni torjuttava. GLOSTER. Kuningas sopuun liitti meidät kaikki; Vakaana, vahvana sen liiton pidän.
Sulo Märtha hän herää uineestaan: "Ken laulullaan mua hurmaa?" Sai solkeen viitan ja puistoon läks; Tuli tuskaa siitä ja turmaa. Yli metsän ja maan, yli virran ja veen Hän kulkee henkensä hinnoin; Kreiv' Pietari vie hänet seurassaan, Vain laulaen tenhoisin innoin. Nuor rouva kun aamulla kotiutuu, Kreiv' Bender on porrasten eessä: "Hyvä Märtha, miss' olet viettänyt yös? On vaattees vallan veessä."
Mä syöksen portille! Ja todella: te tulettekin, tulettekin siinä! Mi ihme! Kaiken aikaa sieluns' oli vain teidän luonanne ja hänen. NATHAN. Hänen? Kenenkä hänen? DAJA. Miehen, joka hänet pelasti liekeistä. NATHAN. Ken on hän? Missä? Ken pelasti mun armaan Rechani? DAJA. Hän nuor' on ristiritari, jok' äsken juur' oli tuotu tänne vankina ja jolle Saladin soi armon. NATHAN. Mitä?
Hän yksin seisoo, ilman saattajaa, nuor' asemies aik' ajoin ainoastaan tuo viestin, saapuu, pois jo samoaa; mutt' eessä, takana on, turmaa, kuolemaa uhaten, sotajoukko toista vastaan. Niin talvenkolkkona kuin ruumis paareillaan nyt tuossa Siikajoen seutu makaa; mut kolkompi on nähdä sota Suomenmaan, tuo kurja kulku pakoon kunniattomaan, ja kuulla ryssäin pilkkanauru takaa.
Vaikk' Olga piti isää parempana, no hyvä, tuohan tok' ei tehnyt mitään, mutta mikä häntä raivostutti, oli ystävällisyys, jot' Olga osoitti Lamik Rikkutille ja Seimke Tudekkaalle, ystävyys, joka tuli vieläkin silmään pistävämmäksi sen isoisen välinpitämättömyyden kautta, jota tuo nuor' immyt edelleen osoitti hänt' itseä kohtaan.