United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
TALONPOIKA. Niin, totta totisesti; toivotan teille iloa käärmeestä. CLEOPATRA. Mantteli ylleni ja kruunu päähän! Minuss' on kuolemattomuuden kaipuu. Egyptin viininesteet huuliani Ei enää kasta. Joutuun, Iras, joutuun!
Kasta sitten, kun hän on tajussaan, minä hoidan häntä ensin. Tiedä se että tämä on minun taloni. Onko niin .. no hyvä. On maata muuallakin. Elä anna hänen viedä.. Vastatkoonkin siitä, en rupea väkivaltaisuuksiin. Luulenpa sinunkin kerran katuvan tätä ja vielä sinä kukistut jumalasi kanssa tuon ylpeytesi kautta. Jos minä kukistun, ei kuitenkaan jumala kukistu. Hän on vaarallinen vihollinen.
Anna minulle anteeksi, että Jumala olis armollinen! Jumala rakastaa niitä, jotka laupiutta osoittavat. Nouse ylös, sanoi Abdallah, nuot sanat ovat sinut pelastaneet. Kosto on Jumalan. Olkoon Herra sinun tuomarisi; en kasta kättäni sen veressä joka on maannut äitini rinnalla.
Varo tulta, nuori! Tuli sydämmen Kuluttaa ja syöpi: Mesiperhonen Suuteloissa surman Onnellesi suo, Sielustasi viepi Rauhan tuskan tuo. Aalloilla. Aalto hurja, riehu, Vello vetonen! Kiehu, vaahto, kiehu, Huuhdo ärjyen, Kasta kallioita Rannikolla noita Kivikallioita!
Katso: minä en tiedä mitään Ristin Jumalasta, jonka opettaja olet... LYYLI: Minä pyydän ja rukoilen sitä. TUOMAS: Nouse! LYYLI: Minä en nouse, ennen kuin sinä nostat minut. Ja sitten minua surettaa se, että jos kuolen kastamatta, minä en koskaan enää saa tavata armasta äitiäni... TUOMAS: Ah! Kasta minut! Sen olet sinä äitini muistolle velkapää. Tuomas seisoo sisällisessä kamppailussa.
Siihen suostui Sussukin ja koetti kädestä pudistamalla saada äitiä hereille pojallensa nimeä sanomaan, mutta pyörtynyt Marjetta ei niin hevin herännytkään. Poika alkoi taas uudestaan itkerehtää ja Sussu, kun luuli sen jo rupeavan kuolemaa tekemään, sanoi hätäisesti: "Maija, sinä, joka olet papissukua, kasta hänet, vaikka miksi, mut kasta pian, ett'ei rietas sen sielua saa, jos ruumiin veikin."
Näin saatiin hänet tottumaan Ahneesti aivan juomaan Ja kapakoitsijalle vaan Varansa kaikki tuomaan. Tuo himo asuu aivoissa, Ei lakkaa kiusaamasta, Jos et sen täytä tahtoa Ja kurkkuansa kasta. Vaan siitä ruumis runneltuu, Verenkin viina pilaa, Ja järki sortuu, sekaantuu, Ei parannuksen tilaa! Näin juomari on onneton: Mieli ja miehuus puuttuu, Ja kun on kurja saamaton, Niin päiviinsäkin suuttuu.
Mutta korkealla äänellä kertoi heille mies ne ihanat ihmetyöt, joita hän vuoren kohdussa oli kokenut; ja yhdestä suusta huusi hänelle kansa: »kasta meitäkin, kasta meitäkin uskoon saman Jumalan päälle!» Niin he miehen suureksi riemuksi huusivat ja päästivät viipymättä nuorista kuolemaan tuomitut vangit.
Voi, viitsit juosta teitä, kun äkkäät keltahapset! Jos olet mies, niin heitä nuo turhat tyttölapset. Hae oiva veikko, kaulaa sa kasta viininmehuin; kun enää et voi laulaa, käy maata, päivääs kehuin. Sulo Jenni. Missä on onni, min tunsin ma aamuin, kun leivojen liverrys soi? Missä on rauha, min äänetön metsä suuss' illan mun mieleeni toi?
"Niin tule tänne äläkä pelkää; pistä kätesi lähteesen, ripsuttele vettä päälleni ja kasta minut, uskosi säännön mukaan; silloin noituus lakkaa ja rauhaton sieluni saa levon." Tyttö läheni horjuvin askelin, pisti kätensä lähteesen, otti vettä kouraansa ja ripsutteli sitä haamun kalpeille kasvoille. Tämä hymyili sanomattoman lempeästi.