United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä purjehdin matalikkojen ja luotojen yli, joihin kaikki muut laivat ovat särkyneet. Minä kuljen kuivin jaloin meren yli. Minä ojennan käteni tyhjään ilmaan ja vedän sen takaisin kultaa täynnä! Minuun ei tohdi kukaan koskea; jos joku koskee minuun, niin hän on hukassa; jos hän puhuu pahaa minusta, niin hänen loppunsa on tullut. Vanha Petterson tarttui minua rintaan ja suistui laivasta Itämereen.
Jatkaessani purjehdusta kello oli tällä välin jo tullut kymmenen; etelälounaisella tuulella purjehdin suurimmalle kaikista saarista, ja kaikki intiaanit, jotka olin ottanut mukaan San Salvadorista, ilmaisivat minulle merkein, että täällä oli paljon kultaa ja että asukkaat käyttävät sitä renkaina käsissään, jaloissaan ja kaulassaan sekä kellukkeina nenässä ja korvissa.
Niin, tämän sataman ohitse nyt purjehdin, koska onpi näkypiirissäni toinen, moninkerroin kauniimpa, ja lupaa onnen, jonka ihanuus pyörryttää. Mutta jos nyt tämä eteheni teljetään, niin menköön sitten alukseni tuulien valtaan, kunnes haaksirikossani alas pimeyteen vaivun. Mutta miksi seisomme tässä? Mihen on uneksuva aatokseni eksynyt?
Saatuani tiedon että laivasto oli lähtenyt pois, käännyin ja purjehdin Kosken tehtaalle Perniön lahdelle. Sieltä otin ruukin rauta-proomun ja läksin Vänöhön, minne ennen olin jättänyt 4 hevosta; ne otin nyt myötäni ja purjehdin proomulla Ahvenanmeren yli Tukholmaan, ja tulin onnellisesti sinne 10 p. Elok. 21 p.
Olinpa valmis toki kärsimään enemmän, paljon enemmän päästäkseni kurjan tyttäreni luoksi, joka, niinkuin kuullut olen, on nyt suojaton, ilman äitiä ja isää. EERIKKI. Olet siis kuullut vaimos kuolon? NIKO. Albionin rannalla sanoman sain, muistelin, mitä tehnyt olin, ja kotimaahani kohta purjehdin. Eerikki, sinä kaiketi tiedät, missä ja kuinka tyttöni nyt elää!
Myrskyssä purjehdin kerran Orkney-saarten suojaan, meri meitä heitteli, pilvet uiskentelivat avaruudessa, kuin märät purjeen-repaleet, aallot ulvoivat ja syöksivät paljasta rannikkoa vastaan; silloin tunsin että sukuni oli läsnä, aattelin että minun pitäisi iskeä kiinni niinkuin he ja taivuttaa heikompia tahtoja minun tahtoni mukaan. Sitä minä nyt koetan.
Ja niin tämä pieni jupakka lopuksi päättyi, että annoimme tosillemme kättä ja minä jäin hänen vieraakseen seuraavaan päivään saakka saaden nauttia runsasta vieraanvaraisuutta. Lokakuun ensi päivänä otin Kustaviin jättämäni aluksen ja purjehdin sillä Iniöön sekä sieltä läheiseen Keistiön saareen.
Kun seuraavana aamuna sangen varhain läksin ulos merelle, kohtasivat minua muutamat veneet, joita venäläiset ajoivat takaa, ja kohta he saavuttivatkin jotkut, ryöstivät ne tyhjiksi, ottivat väen vangitsi, heittivät veneet tuuli-ajolle ja rupesivat sitten ajamaan minuakin takaa. Minä purjehdin maalle ja lähetin sanan päällikölle, että vihollinen oli ylitse tullut.
»Joutavia», lausui Hoseason. »Voimmehan mennä häntä puhuttelemaan, asettua toinen toiselle puolen häntä ja ottaa kiinni häneltä molemmat kädet. Ja jos se ei onnistu, hyökätään sisään molemmista ovista ja nujerretaan hänet allemme, ennenkuin hän ehtii paljastaa miekkaansa.» Tämän kuultuani rupesin pelkäämään ja vihaamaan noita kavaloita, ahnaita ja verenhimoisia miehiä, joiden seurassa purjehdin.
Astuessani rannalle tapasin enemmän alkuasukkaita kuin San Salvadorilla, aivan ilman vaatteita ja samaa rotua kuin siellä. He sallivat meidän esteettömästi kierrellä saarella ja antoivat meille mitä heiltä halusimme. Mutta kun nousi vireä tuuli lounaisesta, en tahtonut vitkastella, vaan purjehdin laivalleni takaisin.