United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
KALLE. Tuosta meidän tulevaisuudestamme. »Setä Pummi on kyllä meidän rakkauttamme vastaan», puhuit sinä »ollen itse varakas tahtoo hän naittaa minut, kasvattinsa, rikkaalle miehelle, luullen että hän sillä tavoin tekee minut onnelliseksi, mutta olemmehan nuoria, voimmehan odottaa eikä setä ikuisesti voi vastustella», sanoit sinä. »Ja saat nähdä», sanoit, »että asiat kyllä selviävät nopeammin kuin voimme ajatellakaan.» Niin sinä puhuit, kultaseni.
SELMA. Nyt ymmärrän kuinka saatoit sellaista uskoa. Luulithan minun käskeneen Iinan sinua pois ajamaan. Sen jälkeen ei se kumma ollut. Mutta nyt olemme saaneet toisemme takaisin. En huoli vähääkään muista, kun sinä vaan minut puhtaaksi, uskolliseksi tiedät. RAHIKKA. Nyt menemme naimisiin. Voimmehan toki jollakin tavoin toimeen tulla. SELMA. Niin! Minä en tahdo sinusta enää erota.
Voimmehan lohduttaa itseämme sillä, että yhteydestämme hävinneet kansalaisemme ovat kansainvälisiä uhrilampaita, yleiselle veljeys-aatteelle uhratuita; palvelevia käsiä, joita olemme maailman kansoille ojentaneet. Sittenkään ei millään kansalla ole oikeus niin kosolta vertansa vieraalle juoksuttaa, niin paljon käsiänsä poislainata, että itse menettää mahtinsa oman elämäntehtävänsä suorittamiseen.
Olethan aina pitänyt Mellet'istä, ja uusi teltti, jossa te tulette asumaan, on valmis, ja teillä yhteiseen on kaunis porokarja, jonka avulla voitte elää ja muuttaa mihin tahdotte." "Voimmehan odottaa." "Niin et ole ennen puhunut. Mutta tänä kesänä sinä olet muuttunut. Jospa et koskaan olisi astunut jalallasi Garnäsiin Darojen joukkoon!" "Niin, jospa en olisi sitä tehnyt!"
Voimmehan toki, toivon minä, luottaa siihen, että te pidätte asian salassa ja autatte meidät pakoon?»
Mutta koska linnunpoikasetkin kaikesta huolimatta oppivat pesimään, kuten vanhempansa, voimmehan jokaiselta ihmislapseltakin toivoa samaa. Se on pahan onnen sattuma vaillinaisessa elämässämme, että nuoret rakentavat pesänsä ja tulevaisen kotinsa siinä pyhässä yksinkertaisuuden tilassa, joka ei todellisia tarpeita tunne.
MARIA. Voimmehan lukea sillävälin. ANTTI. Tee tuo. Herra panee kuorman meidän päällemme, mutta hän myös auttaa meitä. Sela! Syntiä teemme Jumalaa kohtaan, kun näin toivottomuuteen vaivumme, vaikka Herra itse sanassaan lupaa meitä auttaa. ANTTI. Eihän tässä apu ole mahdollinen, kun tyttö itse sanoo rahat ottaneensa. MARIA. Herralle ei mikään ole mahdotonta. Pankaamme vaan toivomme häneen.
AGNES. Te menetätte kaikki, mitä teillä on. SIIRI. Ja tämä on minun vikani, minun! AGNES. Niin, voimmehan siten otaksua kohteliaisuuden vuoksi. SIIRI. Minä se olen houkutellut ja vietellyt hänet yhä uusiin ja uusiin menoihin, mutta minä en koskaan ymmärtänyt, miten väärin se oli.
Tuolla on par'aikaa pesua kolmeksi neljäksi päiväksi SELMA. Mutta voimmehan ne yhdessä ensin lopettaa, jos Kuka täällä kotona huolta pitää, minun kaupungissa juostessani, kuka ruuan keittää... Tietysti saisin minä ehtiä jokapaikkaan. Mitäs se teitä liikuttaa... Millainen nahjus olit kaksi vuotta sitten, kun huostaani sinut otin? Mihin silloin kykenit?
"No niin, no niin, voimmehan sen tehdä," sanoi kaikkitietävä, heittäen sivusilmäyksen ystäväänsä. "Niin, se on tietty, kun Svaning välttämättömästi siten tahtoo." "Mutta tämä ei lempo olkoon käy päinsä. Svaning seuraa meitä. Minä olin eilen Barinsella, hän oli saanut Halmstadin lohta... Se on mukavaa näin aikaisin, mutta se on lemmon kallista. Menemme kuitenkin sinne."