United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Henkilö, jonka puoleen nyt käännyin, sanoi, että lasi oli "kallellaan," eikä vieteri ollut suorassa, jota paitsi hän huomautti, että muutamia kellon osia täytyi "puolianturoida."
"On se vieläkin kaupaksi, ei muuta kuin nimenne kirjoitatte, niin Miina parka pääsee tuon konnan Raskalin kynsistä teidän, herra kreivin, syliin ... ei kuin nimenne kirjoitatte, muuta ei." Kyyneleet alkoivat taas juosta silmistäni, vaan käännyin hänelle selin ja käskin hänen mennä. Bendel, joka huolissaan oli etsinyt minua, saapui samassa luoksemme.
"Hyvää päivää", sanoi hän, läähättäen oven suussa sauvansa nojalla seisoen. Käännyin häneen päin, tarkastellakseni, ken tuo hyvän päivän toivottaja olisi, samalla vastaten hänen toivotukseensa. Silloin huomasin, että vanhus vapisi niin kovin, ettei ollut pysyä sauvansa nojalla pystyssä. "Kah!
Minä juuri panin sila-puikon kiinni, kun ääni takanani sanoi: "Aijotteko lähteä pois kahvia juomatta?" Minä käännyin ja näin ravintolan isännän seisovan takanani. Hän näki kuinka vaikea minun oli saada nappula kiinnitetyksi, mutta ei liikahtanut paikaltansa minua auttaakseen. "Minä en kahvia tahdo," vastasin minä. "Ettekö kahvia tahdo, ettekä viiniä!
Sivulle silloin käännyin peljästyen ja itseni jo hyljätyksi luullen, kun vain mun eessäni maa musta oli. »Miks vielä epäilet?» näin Lohduttaja tuo lausui puoleheni käännähtäen, »kerallas enkö käy ja johda sua! Jo siell' on ilta, jonne haudattihin se ruumis, millä varjoa loin minä; on Brindisistä Napoliin se viety.
"Hän esitti kysymyksen aivan hullunkurisesti ikäänkuin se olisi vaan leikillä tapahtunut. Minä seisoin liikkumattomana, melkein kivettyneenä, mutta heti sen jälkeen käännyin horjuvaa ukko raiskaa kohden, joka haudan reunalla tahtoi rakentaa itselleen uutta kotia, ja sanoin hänelle ajatukseni. "Herra Jumala, kuinka hän suuttui!
Siitä käännyin pohjaisiin päin Kiimasjärven kylään asti, josta muutamissa syrjäkylissä käytyäni, käännyin takaisin länttä kohden, ensisti Luvajärven kylään muutaman miehen re'essä samasta kylästä, jonka kanssa lähetin kirjaisen Kajaaniin. Sitte tulin Akonlahteen ja siitä pohjaisiin päin Wuokinsalmeen Suomen rajalla.
Me koetimme nähdä jotakin veden pinnan himmeässä valossa; joka silmänräpäys luulimme kuulevamme airon lyöntiä. Olimme lähteneet liikkeelle aivan sattuman nojaan. Heti kun lautta oli tullut virran keskelle ja joutunut sen pyörteisiin, valtasi tuska meidät ja me kaduimme melkein jättäneemme kartanon. Minä käännyin väliin katselemaan taloa, joka yhä harmaana häämöitti valkeata vettä vasten.
Juuri kun siinä makasimme, kuiskasi toverini korvaani: näetkö mitään? Minä käännyin, ja siinä, tuskin parikymmentä askelta meistä, seisoi valkoinen olento, ikäänkuin se olisi maasta noussut. Kuu, joka samassa tuli esiin pilvistä, valaisi selvästi tuon eriskummallisen olennon. Hitaasti se hiipi eteenpäin ja hapuili ilmaa ulospäin levitetyillä käsillään.
Näin valo tuo; ma ensin katsoin häneen ja sitten käännyin valtiattareeni, mut molemmista hämmästyin ma heistä. Näät hymy paistoi hänen silmistänsä sellainen, että luulin katsovani ma pohjaan autuutein ja Luojan armon. Iloisna näkemään ja kuulemahan lisäsi henki äskeiseen nyt jotain niin syvällistä, etten ymmärtänyt.