United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etäältä saattoi vähäisen koivikon läpi nähdä Granholtin huoneenkattojen häämöittävän, ja kaukaa näkyi iso, synkkä kuusimetsä, josta talo oli nimensä saanut. Kaikki tämä ihanuus oli Olinan kädessä, ja siinä seisoessansa vahvistui vahvistumistaan hänen päätöksensä niin pian kuin mahdollista pyytää tätä kättä omaksensa.
TUURE. No, olisiko sitten parempi, jos se olisi tapahtunut jonkun toisen tähden? SIIRI. Ei, Tuure, nyt TUURE. Nyt sinä olet mielelläsi kasöörin rouva, niinkö? SIIRI. Minun kai täytyy, rauhan vuoksi. TUURE. No, nyt sinä olet kiltti tyttö. Sotakulut maksan minä jalomielisesti kyllä itse. Mitä se tuo ihanuus taas maksoikaan? SIIRI. Ainoastaan 38 markkaa. TUURE. Ole hyvä! SIIRI. Ja viisikymmentä.
Ylläni kaareili taivas jylhänsinisenä, ja edessäni vuorten huippujen välillä leijaili hiljakseen valkeita iltapilviä, joiden alta tuikki iso tähti, kiiluvan silmän lailla kimallellen äärettömässä avaruudessa. Seisoin hiljaa ja tunsin miten luonnon ihanuus vaikutti minuun tavalla, niin valtavalla kuin ei enää toistamiseen tule vaikuttamaan.
Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen asuvat kaikki Suvantolassa, Kalevalan kankahilla, jossa aina vallitsee kesäinen tunnelma, toisin sanoen näkymättömän maailman korkeammilla tasoilla, ja pyrkivät sieltä päin Pohjan tyttöä kosimaan. Pohjolaa kuvataan kylmäksi ja kolkoksi. Sen ainoa ihanuus on Pohjan tyttö.
Vapaaherratar, hänen puolisonsa oli kaunis ja komea nainen; hänen käytöksensä oli arvokas ja herttainen ja hän oli aina erittäin kohtelias talossa käypiä vieraita kohtaan. Mutta eivät sitä vetovoimaa, jonka aiheuttamana minä niin usein siihen aikaan tulin Fagervikissa käyneeksi, muodostaneet kuitenkaan sukulaisuussuhteet, ei paikan ihanuus eikä myöskään kasvitieteelliset harvinaisuudet.
"Epäilemättä ihastuttaa teitä nähdä tämän pelätyn kilpailianne ruumista? Teidän on silloin myöntäminen, että se oli aivan vähäinen ihanuus, joka matkaansaatti semmoisen vaikutuksen. Tulkaa, rouvaseni; teidän pitää todistaa sanojani!" Cecilia seurasi Sigismundia erästä salakäytävää.
Kaikk' ihanuus ja sulo maahan suistuu, Ja kuolee pois, kun uusi juuret saa. Niin jälkeläisissäsi yksin pysyy Sun muistosi, kun niittomies sua kysyy. Josp' oisit oma itsesi! Sen ajan Sit' olet vain, kun täällä vaellat. Siis muista, kunnes tulee muutto majan, Ett' toiselle sa kuvas talletat.
Silloinpa syntyi minun kultani, Kun kirkas päivä nousi taivahalle: Siitä sielun kirkkaus. Ja kuu kun riensi lempeänä länteen: Siitä syämen lempeys. Koi kaunihisti silloin vilkutteli: Siitä silmäin ihanuus. Ja ruusut juuri puhkeilivat silloin: Siitä kasvoin kauneus. Ja lemmenkukkaa kevät kasvatteli: Siitä lempi rinnassaan. Sen Luoja käski mulle kasvamaan. Miks aholla mansikkainen?
Ma vastaan huokasin: »Ah, tiedän hyvin, ujompi olla pitäis, uneksivampi suurten sulhoin eessä, mut rakkaus on olemuksein syvin; sen ihanuus ett' itäis, ma sitä hellin, hoidan silmät veessä. Mut tunnen naurussa kuin kyyneleessä: salata liekkiäin en voi, se hiiluu mun lävitsein, se poskipäiltä kiiluu, silmistä sinkoo, etsii kipinääsi.»
"Ja rukoukset ynnä siunaus ja kaikki muu. Mutta nyt, kun kaikki on entisellään ja minulla on ylläni tavallinen leninkini mitäpä nyt olisi eroa eilisen ja tämän päivän välillä? Niin tosiaan, se erotus on, että nyt saamme kävellä täällä kahden kesken näin myöhään se on erilaista. Oi, miten hauskaa!" Koko kesäyön ihanuus.