United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Käynti oli huojuva, pitkä vartalo hiukan taaksepäin kenossa, ja terävillä, ankarajuonteisilla kasvoilla oli tänään puna, ikäänkuin korvapuustin jälki kummallakin poskella. Oli kaksi hyvin erilaista olentoa, jotka purjehtivat perheenpirtin lattiaa, huolellisesti varoen törmätä toisiaan vastaan.
He neuloivat molemmat näennäisesti kahta erilaista korko-ompelusta; toisesta oli tuleva tulenvarjostin, toisesta soffatyyny. Mutta ei kumpainenkaan työtänsä ajatellut. Mrs Campion: "Onko Mr Chillingly sanonut milloin hän aikoo lähteä?" Cecilia: "Ei minulle. Kuinka hauskaa isäni mielestä on puhua hänen kanssansa!"
Miten kummalliselta tuntuikaan ensi ilta tässä muinaisessa kodissaan, josta hänellä oli niin monta muistoa ja erilaista tunnelmaa. Hänestä tuntui toisinaan kuin tahtoisi rinta haljeta, hän ei voinut hengittää vapaasti, kävellessään järjestellen ulos ja sisään tuossa tutussa huoneessa.
Eiköhän tässä lienee kyhätty yhteen kahta aivan erilaista luonnetta, eikö liene sulattamatta pantu yhteen kahta erillänsä kasvanutta runojaksoa? Eikö tämäkin liene niitä monia ristiriitaisuuksia, joihin Kalevalan syntymis-tapa, niinkuin kerrottiin, on syynä taikkapa, toisten selityksen mukaan, todistus Kalevalan puuttuvaisesta yhtenäisyydestä?
Tänne kokoontui joukko nuorisoa, joka oli jotakuinkin erilaista kuin se nuoriso, josta Fagervikin yhteydessä olen kertonut ja jonka tunnusmerkkinä oli yksinkertainen sydämellisyys, tahi nuoriso Armfeltien perheissä, jonka keskuudessa riemastunut, pinttyneistä tavoista välittämätön ilo vallitsi.
UUNO: Semmoinen suhde ei käy laatuun. LEENA: Miksi? UUNO: Sitä et sinä voi ymmärtää. LEENA: Ei, no sano nyt sentään miksi. LEENA: Taas sama asia. Ihme kuinka erilaista! Teillä pitää aina olla niin, että jos rakastaa, niin pitää koskettaakin. LEENA: Sanoitko sinä jotain onnesta? UUNO: Jollei koskettaa, niin miksi edes nähdä tai puhua? Voisihan vaan ajatella toista ja olla onnellinen.
En luule, meissä oli niin paljon erilaista sekä luonteissa että katsantotavoissa, etten uskoisi niiden koskaan soveltuvan yhteen. Eihän se sitten olisi mahdollista, uusi yhtyminen. Eihän olisikaan. Mutta olkoon se kuinka ymmärrettävää tahansa, se siitä kuitenkin jää, että on tuottanut toiselle tuskaa ja kärsimyksiä, ja sellainen ei jää koskaan rankaisematta. Minä olen saanut osani minäkin.
Seuraavana aamuna, kun he tulivat ruokasaliin kahville, tutki Johannes hyväähuomenta sanoessa Henrikin silmistä oliko tämä mitään kuullut, ja jäi nähtävästi siihen uskoon, että kaikki oli siltä puolelta hyvin. Tämän jälkeen hän kuiskutteli jotain mamman kanssa, ja heidän mielialassaan ei koko sinä päivänä saattanut huomata mitään erilaista verraten eiliseen.
Tehden ääneni vakavammaksi kysyin minä, eikö monivaimoisuus heidän mielestänsä, katsoen puolelta tai toiselta, ollut pahe, jota pitäisi välttää. Mutta molemmat tataarit puolustivat sitä, vaikkei juuri erittäin kiihkeästi. Saattaahan sattua, he arvelivat, että liitetään yhteen kaksi niin erilaista luonnetta, että heidän on mahdotonta pitää itseänsä onnellisina toinen toisensa yhteydessä.
Puhellessaan harppasivat he joka toisella sanalla asiasta toiseen, lausuivat raakuuksia tuhkatiheään sekä hermostuivat suuttumukseen pienimmässäkin sanakäänteessä, turvautumalla vaikkapa uhkauksiin. Semmoista, suuresti erilaista oli nyt tämä kokoukseen saapunut joukko.