United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toki luulen, että tuolla idässä toisella puolella kunnasta tuossa, hän jo pyristelee siipiänsä. KALERVO. Nouseva kuu se on, nyt on meillä puoliyö. KULLERVO. Loppua ei tule yölle tälle: tuon valkeuden siinnon jo aamun koitteeksi luulin, mutta nyt, sanot sinä, on puoliyö vasta. Mutta tieni jatkaa täytyy. KALERVO. Mihin vaellat? KULLERVO. Enpä tiedä; kotoa ei miehellä ole.
Mistä minä nyt vaellan, tulevat tuhannet ja jälleen tuhannet minun jälkeeni vaeltamaan. Ymmärrän, vaellat valtatietä. Tarvon taipaleita, joita ihmisjalka ei ole astunut vielä. Mutta niin totta kuin tässä seison, siitä on kerran tuleva valtatie. Mistä ja minne tuo polku poimuttelee? Majasta majaan, sydämestä sydämeen. Mutta ihmiset eivät usko siihen eivätkä tahdo sitä kulkea vielä.
Vapaus on päämäärä, johon ihminen maailmassa järkevällä tahi typerällä taistelullaan, työllään ja kärsimisellään pyrkii. XII. Ihmiset ovat tottuneet kysymään kaikilta henkilöiltä ja asioilta, alkaen mitättömistä kirjoista aina arkkipiispoihin ja valtioiden hallitsijoihin, ei: mikä on kutsumuksesi? vaan: mimmoisessa tekotukassa ja mimmoisessa mustassa kolmiossa sinä tänne vaellat?
Siis lepää rauhassa: Täällä murheen laaksossa ma aina suren sua. Et voi siis unehtua. Ka... Entisen Pekka Sallisen leski... Mitä kuuluu Maijalle? Rauha vain... Mitä vain mestarille? Rauha ... rauha vain ja hyvä tahto kuuluu... No millä asioilla sinä Pekka Sallisen leski nyt kulet? Sano ... sano pois!... Millä asioilla sinä Maija vaellat?
Sinä, Sere, olet sievä metsän tyttö tylleröinen, joka pihlaja- ja tuomivaaroja kesän pitkän vaellat, kukkia poimit, riehakoiten tuulen löyhkässä ja lehtien suhinassa, sinä mun kultani. Sere. Oletpa oikea lipo-Simo. Vaan virkapas itsestäsi sana! Simo.
Niin, sillä ei oikea aurinko itse kertaansa kirjoita, eikä ääntään ilmoita: Katso minä paistan. Ei, ja niin sinä sen omatekoisen uskosi paisuttamana vaellat väärän tiedon alla ja olet niinkuin rokkakauppias, joka leilikimppu kohona ylpiästi kadulla kulkee.
"Niin tulet tupahan tuolta, astut aitasta sisälle sukukuntasi suloksi, koko heimon hempeäksi: kulet kukkana kujilla, vaapukkaisena vaellat, ehompana entistäsi, parempana muinaistasi." Sen emo sanoiksi virkki, senp' on lausui lapsellensa. Ei tytär totellut tuota, ei kuullut emon sanoja; meni itkien pihalle, kaihoellen kartanolle.
Tahi kun aamuilla sanoisi: "Minne liikut lintuseni, Siirryt sinisorsaseni, Matelehat marjaseni, Vaapukkaiseni vaellat?" Ei tunne tehä tuvaista. Voi armas anoppiseni, Kun tuuvit pojan mokoman, Vaalit vaivaisen urohon!
Tahdon vaeltaa niitä polkuja, joita sinä vaellat, enkä mitään muita enää, sillä tiedä, että rakastan sinua. Etköhän sinäkin rakasta minussa vain omaa rakkauttasi? Saatpa nähdä sen silloin, koska syöksyn sinun kanssasi syvyyteen. Milloin tuon aiot tehdä? Koska päivä koittaa. Se on meidän kohtalomme ikuisesti yhdistävä. Minulla ei ole mitään kohtaloa enää. Olen mennyt mies.
Olga lohdutteli heitä, mutt' André tuns äkkinäisen harmin kaikkia näitä ihmisiä kohtaan, jotk' olivat vanhall'-olijoita, ja joiden muka aina kuolemaansa saakka oli tuossa "vanhassa" vaan elettävä. "Vaella missä vaellat, André, niin Jumalan aurinko paistakoon sinun ylitses!" "Jumala täyttäköön sinun sarves, André!"