United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mistä minä nyt vaellan, tulevat tuhannet ja jälleen tuhannet minun jälkeeni vaeltamaan. Ymmärrän, vaellat valtatietä. Tarvon taipaleita, joita ihmisjalka ei ole astunut vielä. Mutta niin totta kuin tässä seison, siitä on kerran tuleva valtatie. Mistä ja minne tuo polku poimuttelee? Majasta majaan, sydämestä sydämeen. Mutta ihmiset eivät usko siihen eivätkä tahdo sitä kulkea vielä.
Rooman vilkasliikkeisin valtatie Via appia, joka toi etelästä päin maailman pääkaupunkiin, on niin sanoaksemme samalla hautausmaa. Sen varrella on vieläkin kosolta raunioita, jotka osoittavat, että niiden alle oli kätketty kuolleita. Eikä tämä hautausmaa suinkaan ollut mikään surullinen, alakuloisuuteen kehoittava paikka.
Valtatie oli noin neljänneksen penikulman päässä; ja avara platanikujamo, niin polveillen, että kulkeminen alaspäin kävi helposti laatuun, yhdisti sen kartanon kanssa ja juuri yhdistyskohdassa sijaitsi portinvartian soma huone. Huvilan takana oli ulkohuoneita ja aittoja; oikealla kädellä oli laaja kryytimaa; vasemmalla puolella ympäröitsivät puutarha ja viinamäki kartanon hoitajan asuntoa.
Se valtatie, joka käypi niinsanotun linnajonon keskitse ja ylimalkaan kulkee samaa suuntaa kuin nykyinen Kaledonian kanava, on aukaissut kuljettavaksi pitkän rotkon eli ne pitkät vuoriahteet, mitkä halkaisevat melkein koko Britannian saaren, oltuaan ennen muinoin epäilemättä merensalmena ja vieläkin sisältäen koko sarjan järviä, joiden avulla nykyajan tiede on yhdistänyt Atlantinmeren Pohjanmereen.
Mutta missä nyt ollaan? On suuri valtatie, ikivanha esihistoriallinen ajotie ja nykyaikainen rautatie sen rinnalla, joka Tonavan haarajoen Innin laaksoa myöten pyrkii Italiaan niin pitkälle kuin pääsee ja sitten sen loputtua Brennersolan läpi jatkaa matkaansa vuorien yli.
Olin silloin seisovinani korkealla mäellä, josta leveä valtatie vei hyvin jyrkästi alas. Sellaista myötämäkeä me täältä lähdemme. Ja nykyään minä olen joka yö kotipuolessa, ajellen huimaavaa vauhtia virmoilla hevosilla. Varmasti me ennen pitkää lähdemme täältä riemun pauhinalla kotimaahan ja Mashkevitsh jää nolona ja sormiaan nuollen istumaan korkean pöytäkirjakasansa päälle.
'Kauniita ja puhtaan valkoisia kuin sinä, ja kuuratähdet loistavat oksilla kuin sinun silmäsi. 'Kyllä ne ovat tosiaankin kauniita', vastaat sinä. 'En minä olisi uskonut että metsä voi olla niin ihana. 'Ei sitä uskokkaan, kuka ei ole nähnyt', sanon minä taas. 'Ja katsoppas tuota suurta tietä tuolla alangossa se on valtatie, jota myöten kaikki tukkikuormat lähtevät metsästä.
Vaikka tie onkin syrjäpolku eikä siinä määrin yhtenä ja upottavana savivellinä kuin pian tuleva maantie ... Helsingin ympäristön valtatie, jota sadat hevoset ja rattaat joka päivä sotkevat ... niin on tälläkin, melkein avaamatonta metsää muistuttavalla taipaleella tarpeeksi likaa. Milloin hiekkaa, milloin multaa ja enimmäkseen savea, joka liukastuttaa ja tarttuu ilkeästi rukkasiin.
Ettekö tahtoisi sitä tietä uudestaan kulkea, herra? kysyi tyttö hitaasti. Miks'ei; onpahan se suuri valtatie. Minä soisin, että te sen valitsisitte, arveli Phoebe kehoittavalla hymyllä, tuon pienen lahjan tähden, joka aina on oleva minulle niin rakas. Minä soisin, että te sen valitsisitte, sillä se tie ei voi minulle koskaan enää olla samanarvoinen kuin muut.