United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sundberg ja Vihavainen saivat ensiksi ajurin käskien ajamaan laitakaupungille. Oli jo myöhänen puoliyö käsissä. Aarnio palasi lakkokokouksesta. Siellä oli alkanut kuulua soraääniä, epäröimistä ja pelkuruutta. Se oli saanut hänen hetkellisen väsähdyksensä häikkenemään.
Oli jo puoliyö, eikä tyttö ollut vieläkään saanut unta. Sillä illalla oli tapahtunut sellaista, joka oli häneltä unen vienyt. Se oli niin kummallista, niinkuin satua taikka unta ei hän ollut kuullut että kenellekään olisi sellaista sattunut. Hänen tarvitsi vain ummistaa silmänsä, niin hän näki kaikki uudelleen ilmielävänä edessään.
Kyllähän teidän, Jumalan kiitos, kelpaa; te pysytte yhdessä kotona, ja saatatte joka päivä, jonka Jumala teille suo, sanoa toinen toisellenne hyvää huomenta ja hyvää yötä. Nyt minäkin sanon hyvää yötä! Jo onkin hyvin myöhäistä". Puoliyö oli ohitse, kun Lents vihdoin haki lepoa, hänkin. Hän nukkui näillä sanoilla: "hyvää yötä Anniseni! Hyvää yötä sinä hyvä tyttö!"
Heidän erotessansa yöksi, pudisti assessori Petrean kättä sanoen: «näin hauskaa, iloista iltaa tämä päivä ei vielä ole suonut minulle!» Kiitollisena niistä sanoista, kiitollisena toiveesta saada pian tavata ikävöity nuoruudenystävänsä meni Petrea levolle. Mutta assessori valvoi vielä kauan ja puoliyö näki hänen vielä kirjoittavan.
Hän on valvonut uinuvien turvallisuutta... Nuku rauhassa sinä kaupunki, nuku pois, ne, jotka turvallisuuttasi vaalivat, ne ovat valveilla. Ka, jopa se alkaa olla puoliyö, pitää lähteä, neljään pulloonhan se jo taas taisi noustakin juonti. Tuletko Ville? Enkä tule, minä juon, pyhäpä tuo on päiväkin huomenna, niin miksen joisi. Niin mikset juo vain. Yksinkö siinä aiot istua? Yksinkö?
Hän kääntyi sentähden ja marssi suoraan Nissilän kappelia kohden. Puoliyö oli jo tulossa kun hän ehti sinne. Paikkakunnan väestöltä sai hän varman tiedon siitä etkä runsaita ruokavaroja todella oli koossa lähellä kirkkoa. Vähän levättyä kirkkoa ympäröivässä metsässä, hyökkäsi hän yht'äkkiä vihollisen kimppuun, joka perin hämmästyi tästä arvaamattomasta tervehdyksestä.
Mutta ylipäänsä heillä oli nyt koko lailla paremmat olot kuin Oren metsiin tullessa; varsinkin elukat olivat suuri aarre. Aika kului; täytyi joutua, jos mieli saada asunto ennen talven tuloa. Tuskin oli puoliyö ohitse, kun tuo pieni joukko jo lähti liikkeelle. Heikki kulki edellä; sitten Mattu lasten kanssa, heidän jäljessään karja ja viimeisenä Yrjänä.
Toki luulen, että tuolla idässä toisella puolella kunnasta tuossa, hän jo pyristelee siipiänsä. KALERVO. Nouseva kuu se on, nyt on meillä puoliyö. KULLERVO. Loppua ei tule yölle tälle: tuon valkeuden siinnon jo aamun koitteeksi luulin, mutta nyt, sanot sinä, on puoliyö vasta. Mutta tieni jatkaa täytyy. KALERVO. Mihin vaellat? KULLERVO. Enpä tiedä; kotoa ei miehellä ole.
Olimme jo kotona. Leppoisa yö peitti hämyihinsä kartanon ja puutarhan ja järven vesiulapan. Väki nukkui. Istuin silloin yksinäni, katselin autiolle järvelle ja haaveilin jostain epäselvästä, ihanasta, tutkimatta edes mitä se oli. Niin kului tunti, toinen. Tuli puoliyö. Minua rupesi haukottamaan ja nukuttamaan.
Oli jo puoliyö, kun vieraat ottivat jäähyväiset. John ja Alma saattoivat heitä maantielle saakka, hevoset annettiin mennä edellä, käyden seurasivat he niitä, pitkin metsäistä tietä. John oli ottanut Alman käden turvaansa, mutta herrojen kanssa hän kuitenkin puheli; Alma ei ottanut keskusteluun osaa, sillä vuoden tulon toiveet häntä eivät juuri sanottavasti huolettaneet.