United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kukaan tiennyt mitään parannuskeinoa. Se oli "oikeata Jumalan tautia". Siitä asiasta ei paljoa puhuttu, mutta kaikki tunsivat mielensä alakuloisiksi ja toivottomaksi. Mattu itki hiljaisuudessa, mutta kyynelet ehtyivät, kun kuolema päätti lasten tuskat muutaman päivän väliajoin.
"Siellä ei ole mitään hätää", kertoi Mattu palattuaan takaisin; "siellä syödään vielä selvää leipää, eikä meidän tarvitse heille antaa lihoista". "Anna heille kuitenkin", sanoi Yrjänä, ja sitten tuli Grills itse tuomaan suoloja, joita tiesi heidän tarvitsevan teurastetun lehmän lihoihin. "Vappu käski kiittää ja sanoa terveisiä; hän arveli, että kylläpä te usein teurastelette."
Jumala meitä auttakoon! Mattu, aja elukat metsään. Ota lapset mukaan; minä katson, ovatko murhapolttajat läheisyydessä." Kun Yrjänä taas tapasi vaimonsa, sanoi hän: "Ovat lähteneet tiehensä näiltä tienoilta, pelkureita ovat olleet; ovat juosseet kuin hirvet tehtyään ensin ilkityönsä. Heikki on heitä väijymässä, minun täytyy lähteä jäljestä". "Ei, Yrjänä, älä jätä minua!
Viimein Matun levottomuus yltyi aivan ilmeiseksi. Yrjänä ja Heikki päättivät lähteä sen vuoksi heitä tiedustelemaan, jahka tulisi sovelias suksikeli. Heikki aikoi mennä meren yli Korsholmaan poikia etsimään. Kun Mattu sai siitä tiedon, hän tuli hyvin iloiseksi ja hänen alakuloista mieltänsä huojensi toivo, että Heikin tiedustelumatka onnistuisi.
Se täytyi teurastaa, ja sen sisuksista löydettiin kova pallo, jossa oli karvoja ja muuta roskaa. Sehän oli noidan taikapala. "Vappuko?" tuumi Antti, mutta ei kukaan vastannut. Sitten tuli vielä uusi pahanonnen sanoma: iso lehmä oli mennyt suohon. Se vedettiin ylös: jalka oli poikki, lehmä täytyi teurastaa. Antti epäili taaskin Vappua. Mattu katsahti häneen ja lähti viimein Grillsin mökille.
Mattu oli nähnyt sotaa ja saanut sen takia kärsiä, nyt hän tunsi mielensä levottomaksi poikien puolesta. Ja vielä ikävämmäksi kävi hänen mielensä, kun Yrjänäkin alkoi varustautua. "Heikillä ei ole pyssyä", sanoi tämä; "hän saa jäädä kotiin". Reippain mielin ja täydet eväskontit selässä lähtivät suomalaiset torjumaan norjalaisia. Matti kulki edellä ja niin tultiin hänen kotiinsa.
Kasvatusveljet olivat sopineet keskenään, että he kumpikin luopuvat osuudestaan Yrjänä Kailasen omaisuuteen, sillä heistä ei kumpikaan tahtonut asua kodissa enää sen jälkeen kuin Yrjänä ja Mattu olivat poissa. Nuoret miehet olivat vapaaehtoisesti luopuneet omasta kodistaan, ja ensi kerran oli heillä nyt tulevaisuuden varalle erilaiset tuumat.
Talonpojille olisi maksettava samalla mitalla, ja jos tilaisuutta tahdottiin etsiä, niin kyllä sellainen ilmestyisi ensi metsästysaikana; eikä Yrjänäkään ollut siihen ihan vastahakoinen, vaikka Mattu varoitteli.
Mentiin kotiin ja kerrottiin Yrjänälle, mitä oli tapahtunut, ja sitten raahattiin karhu yksissä neuvoin kotiin. Mattu viskasi sen yli tulisia hiiliä, sanoen: "Se karhu oli nostatettu Pekkaa repimään. Sinä olet onnenpoika, eikä tällä paikkakunnalla ole kuin yksi, joka osaa karhua nostattaa, yksi vain on sellaista sukua." "Vappu!" virkkoi Antti taas.
Kun Mattu oli talon monille miehille valmistanut sen varoihin nähden runsaan aterian, istuuduttiin mökin edustalle, ja nyt nuorukaiset kertoivat pitkän eron aikaiset elämänvaiheensa. Lopetettuaan kertomuksensa he antoivat Yrjänälle ansaitsemansa rahat. Tämä istui kauan ääneti, sitten hän laski ristiin karkeat kouransa ja sanoi: "Jumalalle olkoon kiitos!"