United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laula, laula veitoseni, kuku, kuku kultaseni; anna aikasi ilohon, ääni laske laulamahan! Ota kaunis kantelesi, soitto kultainen kuleta, kielet soppihin sovita, käännä sormet soittamahan, jotta kuuluisi kujilla, kajahtaisi kankahilla, sekä soitto, jotta laulu, jotta ainoinen ilosi kuuluisi kyliä myöten, kajahtaisi kaikin paikoin, Savossa soria soitto, ilo kaunis Karjalassa!
Kun toisit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon, Viel' ois miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Kyntäjäksi, kylväjäksi, Siemenen sirottajaksi; Itku ei kuuluisi kujilla, Valitus vajojen päissä, Lehot ei nurmelle leveisi, Pellolle petjän taimet. Kiitos rauhasta.
Se laatikko oli vain odotettua pienokaista varten. Tämä odotuksen aika oli hänelle alkanut sinä synkkänä vuodenaikana, jolloin talvi teki tuloaan ja suuret raskaat lumihiutaleet himmensivät ruudut. Se aika oli häneltä mennyt ohi melkeinpä huomaamatta. Lumipyryn raivotessa ulkona ja kinosten kasvaessa teillä ja kujilla täytti hänen mielensä yhä enemmän vain tuo yksi asia.
Ei kukaan auta, ei kukaan kuule. Seisoi takanaan mies totinen, surusilmä, kaihokatse. Auta sinä onnettomia! sanoi. Ei minusta auttajaksi, ei minulla mitään antamista... Entä laulusi lahja? Kohotti kummissaan päänsä laululintu Entä säälisi soitto? Alkoi kuivua kyynel, alkoi suoria suortuviansa. Käy kylihin, tule taloihin, laula kujilla, soita teillä, tanhuvilla! Ja mitä minä laulaisin?
"Eikä hän ollut koskaan nähnyt kauniimpaa lasta kuin tuo nelivuotias poikanen oli. "Olen miettinyt nämä päivät hartaasti hänen kohtaloaan. "Hän mahtaa hämmästyä, kun hän, joka kenties piilee jossakin pienessä kaupungissa valenimisenä, sillä tuomio koski koko sukua kuulee kuninkaan kuuluttajan huutavan kadulla ja kujilla, että Apulian herttuan kultainen rengas kuuluu hänelle.
"Nyt kesän tultua", sanoi hän, "tulevat kadut teille liian kuumiksi ja polttaviksi. Olette paljon heikompi kuin edellisenä vuonna ja tarvitsette virkeämpää ilmaa; luvatkaa nyt minulle viettää aikaanne puistoissa sen sijaan kuin ennen kuljeksitte ahtailla kaduilla ja kujilla. Vielä tarvitsemme teitä monta vuotta, ette saa terveyttänne menettää; luvatkaa se minulle!"
He tapailivat yhtä mittaa, kaduilla ja kujilla, tanssiaisissa ja vierailuilla, ja käyttäen hyväkseen rakkauden koko kekseliäisyyttä he osasivat aivan ihmisten tutkivien katseiden alla aina löytää jonkun hetken, vain muutamia minuutteja, jolloin he kätkössä kaikilta saivat ilmaista toisilleen tunteitaan tavalla, joka vähitellen muuttui heille tarpeeksi ja tottumukseksi.
Tuskin kahdettakymmenettä osaa kaupungin asukkaista oli jäänyt aloilleen; useimmat talot olivat vailla ovia ja ikkunoita; muutamia käytettiin talleina, toisia oli polttopuiksi revitty. Pitkää ruohoa kasvoi kaduilla; tori oli kasakkain hevosten laitumena; ei missään kuulunut merimiesten iloista laulua, ei työmiesten ääniä, ei lasten hälinää; rumpu vain rämisi toisinaan autioilla kujilla.
"Niin tulet tupahan tuolta, astut aitasta sisälle sukukuntasi suloksi, koko heimon hempeäksi: kulet kukkana kujilla, vaapukkaisena vaellat, ehompana entistäsi, parempana muinaistasi." Sen emo sanoiksi virkki, senp' on lausui lapsellensa. Ei tytär totellut tuota, ei kuullut emon sanoja; meni itkien pihalle, kaihoellen kartanolle.
Niin, tuo kalkki tulistaa vertamme yhä ja mieluummin kerjäisin koko ikäni kaikilla teillä ja kujilla ja eläisin ruohoista ja puiden juurista yhdessä Isolden kanssa kuin olisin kuningas kauniissa valtakunnassa ilman häntä." "Sire Tristan, Jumala auttakoon teitä, sillä te olette menettäneet sekä tämän maailman onnen että tulevaisen autuutenne.