United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun astuntansa loppui, Niin nähtiin ihmeempää: Takaisin miekan, hanskat Herroille antoi tää, Juhlalliseeti heihin Katsahti muhkeillen, Myös arvostansa alkoi Puhella jällehen: "Nyt Lagerbring saa laittaa Sanoman Suomehen, Puvussa leijonamme Nyt meidän ollehen. Toll marski, kreivi Piper, Mä kutsun Teidätki Tekoni juhlallisen Vieraiksi miehiksi."
Terve, lintuin sävelet! Terve, päivyt hellä Suomehen Jälkeen talven talvipakkasten! M
Suomehen jos voisin teidät tuoda, toisin, että maamme pohjoinen aina kantais keväimen, toisin tuoksun kiihkeän, vuoren aina vehreän, ah, te kukat helmikuun, kukat Pinciolla! Vaan te hennot kukkaset, kukat Pinciolla, ette kestä noita pohjan taisteloita. Kotianne varten vaan synnyitte te kukkimaan. Eihän viinirypäleet pohjanmaille eksyneet, eikä kukat helmikuun, kukat Pinciolla.
Sano sinä Wasilij kotiin tultuasi, hänen nuorelle vaimollensa, että niin katkera kuin Miikkulan surma onkin, älköön hän kuitenkaan sitä surko, että hänen Miikkulansa Suomehen jäi. Suomi ottaa ilolla syliinsä vaikka kaikki Tverin Karjalaiset!" Siihen lopetin vähäpätöisen puheeni.
Miks leivo lennät Suomehen Sä varhain kevähällä, Et viihdy, lintu riemuinen, Sä maalla lämpimällä? Miks äänes soreasti soi Vaan Suomen taivaan alla, Ja vaikka puut ne vihannoi, Sä lennät korkealla? "Sen tähden Suomeen kiiruhdan Ja lennän korkealla, Kun tahdon nähdä kauneimman Mä rannan taivaan alla."
Vielä pyyän nöyrimmästi, Syökäät päälle voimakkaasti, Jotta parskuisi palaset Aina Inkerin perille, Joista Inkerin isännät Palasista pienimmistä Kotonansa korjaisivat Itsellensä sievän Sammon, Jott' ei olis Suomehen ikävä, Niinkuin nyt tätä nykyä Täytyy tuskalla tavata Sivistystä sieluillemme Vihaiselta veljeltämme, Joka joukostaan eroitti, Henkikirjoistaan kirosi Oman onnensa nojahan Suomensa sukuiset kaikki, Itse Ruotsihin rupesi, Ouon kielen kumppaliksi.
Suomehen jos voisin Teidät tuoda, toisin, Että maamme pohjoinen Aina kantais keväimen, Toisin tuoksun kiihkeän, Vuoren aina vehreän, Ah, te kukat helmikuun, Kukat Pinciolla! Vaan te hennot kukkaset, Kukat Pinciolla, Ette kestä noita Pohjan taisteloita. Kotianne varten vaan Synnyitte te kukkimaan. Eihän viinirypäleet Pohjanmaille eksyneet, Eikä kukat helmikuun, Kukat Pinciolla.
"Käy sinä kiven taaksi, Kuultele kiven takana, Jos mua tavotetahan, Taikka myös tapetahanki; Poimi mun luuni lumesta, Ne pane härän rekehen Härän Suomehen veteä. Kussa härkä uupunevi, Sihen kirkko tehtäköhön, Kappeli rakettakohon, Papin saarnoja sanella, Kansan kaiken kuultavaksi."
Kaikki, kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt Suomen onnea valvomaan! Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa, isänmaahan ja maailmaan. p/ Tuo kerta rajalle rauha. Oi Ukko ylinen herra, taivahallinen Jumala, tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula sovinto, rauha raukoille rajoille, sana kaunis Karjalahan!
Rintani lyö, rintani käy, taas sieltä jo kuohua kuulee. Hanget soi, hanget soi, jo loppuvi talven valta. Pyytehet pursuvi syömessäin taas vuosien roudan alta. Hanget soi, hanget soi, ne Suomehen kevättä soittaa. Toivo jo uus, usko jo uus läpi murheeni muistojen koittaa. Hanget soi, hanget soi, ne soittavat Pohjan häitä. Riemujen leivot lemmestäin jo laittavat laulunpäitä.