United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinun pitää asua luonani, oppia tuntemaan rouvani, minä kiiruhdan hänelle ilmoittamaan tuloasi. RAFAEL. Mutta minä etsin ainoasti yksinäisyyttä, pakenen seuroja. FEDERICO. Rouvani on mieltäsi ilahuttava. Parin minutin perästä tulen takaisin. 4 Kohtaus. Rafael yksinänsä. RAFAEL. Minä melkein kadun, että olen tullut häntä tervehtimään.
Ja yhä kasvava kouristus kurkussa kiiruhdan kosken rantaan. Tie kulki peltojen välitse ja siinä minä korkean rukiin suojassa jo juoksua tein. Mutta kun tulin avonaisemmalle paikalle, täytyi minun väkisinkin hiljentää kulkuani tavalliseen kävelyyn. Olin saanut sen päähänpiston, ettei kukaan saa aavistaa, missä asioissa kuljen.
»Sen tähden Suomeen kiiruhdan Ja lennän korkealla, Kun tahdon nähdä kauneimman Mä rannan taivaan alla. Ja senpä vuoksi laulan ma, Kun kannel täällä soipi; Ei missään voi niin riemuita, Kuin Suomessa vaan voipi.» K
Minut lähetetään vartioimaan kuormastoa, minä tapaan tiellä muutamia ryöstelijöitä, jotka kertovat tästä väijymäpaikasta metsässä; minä kiiruhdan sinne heidän neuvonsa mukaan ja vapautan yht'aikaa reippaan pojan ja ihanan immen. Katso häntä: poskipäät punaiset kuin mansikka, silmät kuin taivaan sini! Bertel katsahti kupeelleen ja näki siinä vapisevan tytön, puolikuolleena pelästyksestä.
Kiiruhdan katsomaan, ja kun tulen Tsillerkosken rannalle, joka on vain kivenheittämän päässä asunnostani, niin kohtaa minua siellä mahtavan kamala näky. Tsiller on paisunut ja täydellisesti muuttanut muotonsa. Sen sinisen vihreä, läpikuultava vesi on, samoin kuin pikku purokin, ruskean keltaista, paksua kuin uunintekijän kaukalossa.
Luulenpa unohtavasi asemasi tässä talossa." "Anna anteeksi! Tänään tätini, täytyy teillä olla kärsivällisyyttä minun kanssani." Nuori tyttö riensi huoneesensa, hän halusi päästä hiljaisuuteen, ajatuksiansa kokoomaan. "Oletko kipeä?" rouva Linde tempaisi oven auki. "Nyt jo tulen!" Kyyneliset kasvot loistivat autuaallisuudesta, "älä ole suutuksissasi täti kulta! Minä kiiruhdan kahta kiireemmin."
KAARLE. Ernst Herbig, Emilian valittu, on heittänyt minua huoneestansa. MAHLOW. Kuinka sinä tulit sinne? KAARLE. Kävellessäni Johanneksen-portilla, näen minä edessäni naisen, jonka luulin tuntevani. Hän kävelee hyvin kiireesti ja katselee ympärilleen usein peljästyneenä. Siitä tarkkaun, kiiruhdan askeleitani, saavutan häntä, ja kuka se on? MAHLOW. No? KAARLE. Emilia, tyttäresi, isä!
Näin hänet siinä edessäni jäällä. 'Hän kanteloa soitti ja laulun lauleli, hän tunteheni voitti ja heltyi syömeni' ... ei hän soittanut, vaikka kyllä hän soittaakin ja laulaa, kuorossa, täällä, hän on tyttökoulussa. Minä kiiruhdan, mutta hengästyn enkä jaksa edemmä kuin Sirpalesaaren päähän.
Aimon Akhilleun luo minä kiiruhdan kera viestin, jonka Gerenian Nestor, akhaijein kaitsija, antoi; vaan en jättää voi sua noin toki tuskien valtaan." Virkki, ja kainalon alta hän kannattain katon alle sankarin saatti, ja taljoja toi heti palvelupoika.
Niin, hän lähti, tuo hempeä olento ja minä minä odotan aikaa, jolloin pääsen hänen luoksensa. Siksi soitan viuluani ja kun näen nurjuutta nuorten rakastavien välillä, kiiruhdan heti heitä sovittamaan. Nyt ymmärtänet, miten minuun koski, kun näin, ettei sinun ja Liisun, hänen sisarensatyttären, väli ollut semmoinen, kuin sen tuli olla.» »Kiitoksia, Mikko!