Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Pyytehet pursuvi syömessäin Taas vuosien roudan alta. Hanget soi, hanget soi, Ne Suomehen kevättä osoittaa. Toivo jo uus, usko jo uus Läpi murheeni muistojen koittaa. Hanget soi, hanget soi, Ne soittavat Pohjolan häitä. Riemujen leivoset lemmestäin Jo laittavat laulunpäitä. Hanget soi, hanget soi, Kevät saapuvi tuoksuvin tuulin. Rintani lyö, rintani käy, Min jäässä jo olevan luulin.
Lehtoloissa linnut laulaa Linnun kielin suloisin, Suomalainen myöskin laulaa Suomen kielin kotoisin. Nyt on Suomen suloin aika: Nyt sen luonto kukoistaa, Nyt sen kaikuu laulun taika Väinön kannel kajahtaa. Nyt on sunkin suloin aikas: Sull' on voimat nuoruuden, Sull' on sulo lemmen taikas: Lempi suuri Suomehen.
Elias Lönnrot. Surren seisoo Suomen kansa, surusanan saatuaan: Jälleen kaipaapi se yhtä parhaimpia poikiaan. Kaatunut on viimeinenkin jäsen urhojoukon sen, Joka murti Louhen vallan, saattoi sammon Suomehen. Kansan mielen muistot täyttää, uuteen eloon virkoaa: Haudan luona kuuluvimmin muiston ääni kajahtaa.
Sulle, ken päivän päält' on verhon luonut, Ken taivaan lapset nähtäviks on tuonut, Sinulle kunniata lausutaan. Se peittyy taivas taas. Mut toivokaamme, Ens sumun jälkeen kirkkaan päivän saamme, Ja silloin laulaa linnut äänehen, Ja sinä, joka pois nyt kuljet täältä, Kun pilven poikkeevan näät päivän päältä, Palaja silloin, terve Suomehen! MALJAN=ESITYS IS
TYKO. Se ompi jalo näytelmä; Me näämme siellä sotajoukkoja, Niin jalkaväkeä kuin hevosilla Pois retkeilevän idän mailmoihin Tulessa, savussa ja jyskeessä ja vilkas kaiku läpi ilman kiitää. Niin viettää taivaan voimat pääsöämme Uraalin komeroista Suomehen.
Niin oudot on purjehet purren ja masto on kummana maan, mut tulija ei ole outo, vaan tuttupa vanhastaan. Ja rannalle kansa se joutuin telapuita nyt viskoelee ja urhot kuusia kaataa, pojat kuoria kiskoelee: »Hän saapuvi, sankari suurin, hän saapuvi Suomehen taas oi terve, Väinämö vanha, taas vanhaan valkamaas!»
Ja Väinämö kutsun kuuli ja riemuten rinnassaan hän reilahan laivan laittoi ja hattarahaljakkaan, ja lykkäsi vesille venhon ja suuntasi Suomehen päin ja taivahan rannat jätti ja pilvien paltehet näin.
Meri aaltos vaaran alla, päivä paistoi päällä veen, käkö kukkui kultasuulla, tammet huojui hiljakseen, rastas lauloi rannan puussa, sotka salmen suussa sous silloin heimon valtavanhin tarttui maljahan ja nous: »Terve kevät Pohjolahan, Suomehen suvinen päivä, terve lämmin lounatuuli, terve kumpuen käkönen!
Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun annoit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon; Raja jo rauhassa elävi, Suomi kaikki suosiossa! Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun päästit omille maille, Poies mailta vierahilta; Päästit siitä pälkähästä, Siitä keinosta keritit!
Terve, lintuin sävelet! Terve, päivyt hellä Suomehen Jälkeen talven tammipakkasten! Kevät hertas, sua tervehdän. Tuoksuas kuin hurja hengitän. Päivänpaistettas, Lempehiä lehtojas Tuhat kertaa riemuin tervehdän. Terve, terve, keijut kevähän! Kevät kirkas, armas Pohjolan, Kevään Suomi, valon morsian, Lempeämme sä Leimuuvaksi sytytä! Mielet valaise ja kirkasta! Mielet kylmät hurmaa, tenhoa!
Päivän Sana
Muut Etsivät