United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siikajoelle näin viimein joudutaan, jäljell' isänmaast' on jäinen kolkka vaan, jää jo saaliiks sekin, turha estää koittaa; vaan voi vahva murtua, voi heikko voittaa. Ennen iltaa ensi taisto taisteltiin, paon päivä voiton päiväks saatettiin; aalto ajettu taas taapäin kuohahtaapi, virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi. Käy mies mieheltä jo sana riemuinen: »Valmiit olkaa valjetessa huomisen!
Onni olis tuolla, miss' istuimme rinnan kirkkaan puron luona ja lehvistöissä linnan; siell' ystäväni astuu, mua muistellen varmaan, oi, silmät pian pyyhkis hän ikävöivän armaan! Niin vapaa olin, riemuinen. Niin vapaa olin, riemuinen, kun lauloin aamukoihin; mut lännen poika, kankuri toi tuskaa lauleloihin.
Ja sirkka vaikenee, ja varpunen Katolla visertääpi riemuiten, Niin olkivuode mulle laittakaat Portaille, sinne sairas saattakaat; Ma tahdon nähdä, siellä leväten, Kuink' armas luonto on ja riemuinen, Ihailla vielä merta, metsolaa, Ja keväimeen, miss' elin, uinahtaa. Nuorukainen Tuuli, ku lempien lennät, Missäpä maillesi ennät, Nopsa ja häälyvä sie, Minne sun lentosi vie?
Silmät suljettuina odotti hän unhoa ja lepoa, onnellisena kun tunsi ainakin jonkinlaista turtumusta. Mutta äkkiä tunki hänen korviinsa riemuinen soitto, joka esti unta ajattelemastakaan.
Herää, nouse unestais! Taivas aukee loistavainen, Sua kutsuu Jumalais. Hän jo sulle Valitulle Valmistanut kruunun on. Nouse valon voittohon! Miks leivo lennät Suomehen Sä varhain kevähällä, Et viihdy, lintu riemuinen, Sä maalla lämpimällä? Miks äänes soreasti soi Vaan Suomen taivaan alla, Ja vaikka puut ne vihannoi, Sä lennät korkealla?
Saan paljon puuroa vielä syödä, Saan läksyt lukea, tehdä työtä, Kunnekka partani orastaa, Sentähden tahdon nyt mellastaa. Nyt mikä estäisi riehumasta, Olenhan rikkaampi kuningasta, Miel' uljas, raitis ja riemuinen, Mä tiedän maailman omaksen'. Mut aikaa ei tule koskaan toista, Ei koskaan aurinko silleen loista, Ei linnun laulu niin hellin soi, Se riemuun kivenki saada voi!
Rikas ombi äidin rinda synnyttäissä sikiän, jaa, sen suhteen halpa hinda ombi kullan kiildävän: heikkokin ja hembeä lapselle on lembeä. Tunne tuosta kuolevainen, onnen osa äidillä, kuin on lapsi kuuliainen iän pienen päivillä: siitä sydän suloinen, rakas ombi riemuinen.»
Miks leivo lennät Suomehen Sä varhain kevähällä, Et viihdy, lintu riemuinen, Sä maalla lämpimällä? Miks äänes soreasti soi Vaan Suomen taivaan alla, Ja vaikka puut ne vihannoi, Sä lennät korkealla? "Sen tähden Suomeen kiiruhdan Ja lennän korkealla, Kun tahdon nähdä kauneimman Mä rannan taivaan alla."
"Syys eroittaako meidätkin?" niin sydän vaikeroi. Mut armas, katseen luodessani yli metsien, kuin aavistus käy läpi rinnan syke riemuinen: Min yltää silmä näkemään: vain kultaa hohtavaa ja verenpunapurppuraa on täysi salomaa ja juhlakansaa rientäväistä rinteet kukkulain, ja yllä päilyy suuri rauha sini-ulappain;
Nyt yli Suomen niemen käy sana riemuinen, Kuin tuli hehkuvainen, kuin myrsky pauhaten: Ei Väinön kansa kuollut, eik' ota kuollakseen, Mut uuden ajan itse nyt luopi itselleen. Yksin kulku kolkoks käy. Terve matkamiesi! Mustalaisen seura suo hupaa kukatiesi. Kulkenut oon iloiten Halki maitten useitten. Koti kaikkialla Mull' on taivasalla. Kysyt, enkö kaivannut koskaan kotimaata?