United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samalla hän työnsi Brunon hiljaa luotaan, siirtyen istumaan ikkunan viereen. Hyvästi, Bruno! kuiskasi hän, katsoen mustalaisen jälkeen tämän poistuessa. Senjälkeen hän sulki akkunan ja alkoi tapansa mukaan kävellä lattialla edestakaisin.
Joku salahanke oli siihen luultavasti kätkettynä; sillä jos lieneekin muuten mustalaisen luonteessa ollut monta virhettä, niin ei hän kuitenkaan ollut vailla älyä, ja osasi myöskin, kun vain tahtoi, hillitä itseänsä.
Veit sen terveen hampaan ... veit, saatana, sen terveen hampaan! Mustalainen on seisoallaan, hän hyökkää sepän kimppuun, mutta seppä pysyy aina toisella puolen alasinta ja uhkaa tulisella raudalla mustalaisen kasvoja. Elä tule tai saat suun täyteen sulaa rautaa! Mustalainen on pelkuri, ja hänen kostona sulaa kauheihin kirouksiin.
Mutta siellä ei liikahtanut eikä näkynyt mitään, joka olisi kumonnut tai vahvistanut mustalaisen väitettä. Näin tuli jo hämärä, ja Qventin alkoi pelätä tietämättä itsekään mistä syystä, että noin pitkällinen kuljeskeleminen puistossa saattaisi suututtaa tai nostaa epäluuloja.
Tämä ainoa ajatus toi edes hiukan lohdutusta Joelin synkkään mieleen. Jos hän olisi edes voinut voittaa Jojakimin, ja kostaa pahan mielensä hänelle! Mutta siinä oli poika, joka säilytti ihonsa. Ihan syntyiltään tappelija, vahva ja roteva, ja luonto tulinen kuin mustalaisen. Jojakim oli tullut isäänsä, mutta Joel äitiinsä. Näissä mietteissään tuli Joel kotiin.
Vesa suuttui ja huusi haukkumasanan: Räkänenä! Mikäs sinä olet! uhkasi siihen jo vastatappelija ja nyt alkoi toistensa haukkuminen. Saku huusi: Mustalaisen poika! Ja sinä rytkyläisen! tuli vastaus. Juntus huusi nyt: Sinun isäsi on akka! Ja sinun isälläsi on sappermentti! Ja sinun pipparmantti! Ja sillä on risanuttu! tuli lisää. Elä hauku! huusi Saku. Haukunpas!
Croyen kreivitärten muut seuralaiset jätettiin alhaisemman palvelusväen haltuun. Näiden toimenpiteitten aikana ei Qventin saattanut olla huomaamatta, että mustalaisen läsnäolo, joka maaseutuluostareissa oli niin suuresti loukannut, ei tämän rikkaan ja, sopisipa sanoa, maallisen prelaatin talossa synnyttänyt mitään vastustusta, ei edes minkäänlaista huomiotakaan.
Jos niin oli, mikä näyttää luultavalta, niin ainoastaan kaiken tajunnan menettänyt mies voi juosta poispäin rakennuksesta, eikä sitä kohti. Jos mustalaisen todistukseen voi uskoa, juoksi hän apua huutaen taholle josta ei apua ollut saatavana. Voi myöskin kysyä, ketä hän mahtoi odottaa tuona iltana, ja miksi hän mieluummin odotti kuusikujassa kuin omassa talossaan."
Ja kolmanneksi hän kertoi, mitä oli tapahtunut franciskaanilais-luostarissa lähellä Namur'ia: kuinka mustalainen ajettiin ulos pyhästä huoneesta; ja kuinka hän itse, kun mustalaisen käytös oli herättänyt hänen epäluuloansa, hiipi Hairaddin'in jälkeen siihen paikkaan, missä hän tapasi yhden Wilhelm de la Marck'in lanzknecht'eistä; ja siellä hän kuuli heidän keskenään sopivan hänen suojansa alla matkustavien kreivittärien ryöstämisestä.
Antti koetti jonkun aikaa mietittyään kääntää puhetta toisaalle, muistellen: »Onkohan sen Koposen ruunan patti parannut, kun se leikkuutti sen mustalaisella?» Jussi tunsi asian ja myönsi: »Onhan se parannut, kun ruuna kuoli!» Odottivat miehet taas puolisen tuntia. Antti katkaisi nyt äänettömyyden, ihmetellen: »Vai kuoli se Heikki Koposen ruuna siitä mustalaisen tohtoroimisesta!» »Kuoli!»