Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hänkään ei puhunut mitään, mutta hän katseli avoimesti väkijoukkoon ja hänen laihoilla kasvoillaan kuvastui tyyni, miltei riemuinen rauha niinkuin ihmisellä, joka kauan harhailtuaan ja kaiken toivon menetettyään tuntee itsensä äkkiä, odottamattomalla tavalla jälleen liitetyksi elämänsä syviin sydänjuuriin. Mies astui kuistilta alas ja nousi vankikärryille.
Picot räätäli, ainoa joka osasi lukea, juoksi läähättäen talosta taloon, joukosta joukkoon; hän oli iloinen ja riemuinen ja kertoi kaikille että kahden viikon perästä heidän miehensä atrioitsivat Berlinissä kuninkaan linnassa; ja rahvas uskoi; he nauroivat ja juttelivat ja, seisoen vilpoisina iltoina oviensa ulkopuolella, luulivat he että kenties jotain hyvää oli tapahtunut heille.
Riemuinen mull' on rinta; Minust' on kallis hinta: Mun Jesus osti verin, Min ristin alta perin; Tuo ei vain tyhjä juttu, Vaan kaikill' aivan tuttu. Ja rikas olen aivan, Kun itse Herra taivaan Perinnön rinnallansa Suo valtakunnassansa. Elämänkertani. Minä olen kaikki vahingoksi lukenut ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen voittaisin.
Hän arkull' ovea kolkkoi, Kun haamu oli hän. Sa kuule, Elsa neito, Ylkä laske sisähän. Ja vastasi Elsa neito: Ma lasken, jos vieläkin Voit Jesusta mainiella Niin kuin voit ennenkin. Aina kun iloitseva Sa olet ja riemuinen, Niin ompi arkkuni sisus Juur' punaruusuinen. Aina kun sureileva Sa olet ja murheinen, Niin ompi arkkuni sisus Juur' verinen, hurmeinen.
Ennen iltaa ensi kerta taisteltiin, paon päivä voiton päiväks muutettiin; aalto ajeltu taas taapäin kuohahtaapi, virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi. Miehestä käy mieheen sana riemuinen: "Aamull' olkaa valmiit lähtöön jällehen! Väki, kuormat kuntoon illan kuluessa, reippaast' etelähän aamun koittehessa!" Kaikk' on tehty, yö jo joutuu, nukutaan; nuori Blume vänrikki ei maannut vaan.
Ja aina kun sain sinut nähdäksen, Oli rintani riemuinen. Jo tarttui nuorukainen hattuunsa ja heilutti sitä innolla. Hänen sitä tehdessään paljastui mitä kaunein pää, jota ympäröi pitkä, musta tukka, ja tulivat esiin tummat, säkenöivät silmät, joissa hehkui mitä lämpimin etelämainen tuli. Hienot, versovat viikset hämärtivät hänen ylähuulessaan.
Näin *Snellman* kansans nosti, sen taisteluhun vei: Jos horjui joskus kaikki, niin horjunut hän ei; Ja kuinka öiset vallat ne vastaan elämöi, Hän hyväks Suomen onnen jaloimmat iskut löi. Nyt yli Suomen niemen käy sana riemuinen, Kuin tuli hehkuvainen, kuin myrsky pauhaten: Ei Wäinön kansa kuollut, eik' ota kuollakseen, Mut uuden ajan *itse* se luopi itselleen.
Jos sinne tulla voisin! Siell' elpyis sydämen', Siell' ilman huolta oisin Ja vapaa, riemuinen! Tuon toivon maan ja uskon Nään usein unissain; Mut säihkeess' aamuruskon Kaikk' usviin haihtuu vain. Sua lemmin, lemmin mä vieläkin, Ja mailma jos raukeaisi, Sen raunioista ilmoihin Viel' lempeni lieskahtaisi.
Myös alkoivat he uuden laulun: "Puiden tuoksu, juoksu purojen Oi ihanaa, mi laulu lintujen! Mi iloinen ja riemuinen Ja viini, mi juoma herttainen." Tuskin olivat laulaneet viimeisen säkeen, kun sanainsa mukaan tehden jokainen taskustaan otti piipun-tyngän, jonka sisällyksen heti sytytti. Tämä lyhyt este heidän astunnassaan oli syynä, että nuo iloiset pojat huomasivat sivulla makaavan Anteron.
Nyt kirkkaast' aurinko armas loistaa, Nyt säteet lämpimät hangen poistaa, Nyt leivo hellästi laulelee, Nyt kevät luoksemme rientelee. Viel' äsken pilvinen taivas, ilma, Nyt sininen on kuin siskon silmä Niin hellä kuin emon rukous On taivaan juhliva kauneus. Mä läksin portille suotta luulen, Ja tunsin vilposen aamutuulen, Ja kuulin laulavan leivosen, Ah kuinka siit' olin riemuinen!
Päivän Sana
Muut Etsivät