United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olipa siellä puut punaiset, Puut punaiset, maat siniset, Lehot lemmenkarvalliset, Ruohot ruostehen näköiset. Vuoret siellä voina vuoti, Kalliot sianlihana, Mäet mämmikakkaroina, Kaikki kankahat metenä.
Oi Ukko, ylinen herra, taivahallinen Jumala, tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula sovinto, rauha raukoille rajoille, sana kaunis Karjalahan! Kun toisit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon, viel' ois miestä mielellistä, sulhoa sulosanaista kyntäjäksi, kylväjäksi, siemenen sirottajaksi; itku ei kuuluisi kujilla, valitus vajojen päissä, lehot ei nurmelle leveisi, pellolle petäjän taimet.
Kant. Lauloin ennen lapsempana, Muistin muita pienempänä; Laulelin jokaisen laakson, Joka kummun kukkuelin, Joka rannan rallattelin, Lehot leikkiä pitelin, Ilman lintujen iloksi, Rastahaisien ratoksi, Suosioksi sorsasien, Allien aian kuluksi. Sillä voitin viisi vuotta, Vuotta kuutosen kulutin, Armahan isoni luona, Emon kaunon kartanoilla, Veikkoni venon kokassa, Siskon marjapoimennilla.
Suot heitän sorehtijoille, Sekä maat maleksijoille, Pihat pitkin juoksijoille, Aitavieret astujille, Seinävieret seisojille, Kujovieret kulkijoille, Ison niityt ilveksille, Peuroille isoni pellot, Ahot hanhien asua, Lintujen lehot levätä.
Kun toisit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon, viel' ois miestä mielehistä, sulhoa sulosanaista, kyntäjäksi, kylväjäksi, siemenen sirottajaksi; itku ei kuuluisi kujilla, valitus vajojen päissä, lehot ei nurmelle leveisi, pellolle petäjän taimet. Suomen kansan sukulaiset. Me Suomalaiset olemme toista sukuperää kuin enimmät muut Europan kansat.
Pellot heitän peuran juosta, salot ilveksen samota, ahot hanhien asua, lehot lintujen levätä. "Lähen tästä kuin lähenki toisen lähtijän keralla sykysyisen yön sylihin, kevä'isen kierän päälle, jottei jälki jäällä tunnu, jalan isku iljangolla, hangella hamosen toimi, helman hiepsintä lumella.
"Sainpa, tuhma, tulleheksi, kälkö, kättä lyöneheksi: tupa oli kuuella tuella, seitsemällä seipähällä, ahot täynnä armotuutta, lehot täynnä lemmetyyttä, kujat, kurjan, huoliani, metsät mieliä pahoja, purnut puitua vihoa, toiset purnut puimatointa, sata saatuja sanoja, sata toinen saatavia. "En mä tuostana totellut, ko'in kuuluna asua.
Kuulkaa! Luojan päivä. TAPANI: Ilma maiskahtaa me'elle, lehot kaikki leipäpuulle, virrat suuret voisulalle, sokerille rannanhiekat, suoloille meren somerot! KANSA: Suoloja! Voisuloa! Mettä! Voita! Leipäpuita! TAPANI: Oliko vielä helmilöitä? Semmoinen on siellä luonto, hallitus sitäi parempi, ei ole köyhää, ei rikasta, kaikk' on yhtä onnelliset. KANSA: Eikö köyhää, ei rikasta?
Kuulu ei ääntävän ahoilla, Lyövän leikkiä lehossa, Ei kuulu saloilta soitto, Ei kukunta kunnahilta. Oisko armas astumassa, Marjani matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkea vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiä pitäisi, Ahot ainoista iloa. Kant.
Niin tuli Nevan joelle, Laatokan lahen perälle, Siirtyi siitäki etemmä, Pääsi vielä päiväyksen; Näki maat, metsät ihanat, Saavutti sataiset järvet, Salot, saarimaat tuhannet. Loi silmänsä loitommalle, Etäämmälle ennähytti, Keksi vuoret, keksi vaarat, Keksi kukkulat komeat, Lehot, laaksot lempehimmät.