United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinkas on sinun kotini, Sinun kurjan kartanosi Kun kävin pihatse kerran, Ajoin ikkunan alatse, Näin mä tuon näkijättäki, Tunsin Turjanki Lapitta, Räystähät revon riaksi, Aitat aiaskommetoksi, Selin seisovan isännän, Selin onnenki olevan: Tup' oli kuuella tuella, Seitsemällä seipähällä, Kaheksalla kankimella.
Margareta, joka säälimättä ruoski valkoisia olkapäitänsä. »Margareta», oli munkkien tapa tyytyväisesti sanoa, »kuului aikoinansa meidän luostarijärjestöömme, mutta hän oli suurimpia syntisiämme.» Katto oli puusta, pienten ristikkoparrujen tuella kokoonpantu ja sitten maalattu; yli korkeankuoron kaartui pylväiden kannattama taivaskatos; kuorissa nähtiin seinässä kiinni olevat kuorituolit, ja keskellä näiden muodostamaa ympyrää kuun säteen valaisema messukirja kateederinensa.
"Te olette hyvät ihmiset ynnä molemmin," sanoi Taavetti hellästi. Edvardi tukesi Kello-Taavettia vasemmin käsin ja oikean tarjosi hän Elsalle, tieten ei minkätähden ja neito antoi hänelle kätensä, oikein tietämättä mitä varten, ja niin pitivät he nyt käsin toinen toistansa. Kummanki tuella kävi Taavetti sitte ulos tallista.
Tuntevi tupakan purra, Viinan juoa vingotella, Piipun suussansa piteä, Ei tunne tehä tuvaista, Sääliä ei sammalhuonehutta; Tupa on kuuella tuella, Seitsemällä seipähällä, Kaheksalla kankimella, Pöyällä pököttileipä, Olkitamppu taikinassa. Survo nyt itse suuri muori.