United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi jos, oi jos likellä jo oisit, Kaiken minun riemun mulle toisit. Tulosta suu heti tuntisin ma, Astunnasta heti arvaisin ma. Liekkinä ma tykös liehahtaisin, Virstan, kahden vastaan kaapsahtaisin.
Elsa istui yksin tähystellen tietä pitkin, eikö sieltä ketään näkyisi tulevan, viihdytyksekseen hyräillen hiljaa: Missä viivyt sa, odottamani? Missä astut sa, armahani? Valkea, miss' oot vaeltamassa? Missä kultani nyt kulkemassa? Oi jos, jospa likellä jo oisit, kaiken mulle sa riemun toisit!
Herrani, sanoi Leila miehelleen, sinä viet onnen täältä muassasi; jospa toisit sen jälleen palatessasi. Kafur seisoi nyt ikään Abdallahin vierellä. Isäntä, sanoi hän, etkö ota pyssyä mukaasi? En, se olis loukkaus saatettavaani kohtaan: älä pelkää mitään; jota Jumala suojelee, on hyvästi suojeltuna. Kun eno tulee aavikolta, käske hänen pitää telttiä silmällä.
Sinä istutit sinne myös esplanaadit ja yrttitarhat ja hesperiat ja promenaadit ja rakensit kaariportit ja asemat ja korkiat tähtitornit ja hippodroomit, niinkuin Beettelissä ja hallit ja yömajat ja isot salmiaakit niinkuin Efraidassa, että se Beliaali niinkuin Daavidin kaupunki olisi, ja että siellä neidot niinkuin harput Herraa kiittäisivät ja ihanat emännät kanteleet polvilla istuisivat ja sinä itse symbaalia soittaisit ja fortepiaanolla ylistystä edes toisit, ja te kaikin kiitoskuoroon yhtyisitte.
Siellä oli kesällä kauhean kuuma, ja läpi talven puhalsivat jäätävät viimat aavikkojen yli. Kai vaikutti siihen sekin. Ja myöskin hänen ainainen päänsärkynsä. Mutta minä luulen, että se oli enemmän sielullista kuin ruumiillista. Vaipuu taapäin ja sulkee silmänsä. AILI. Hän otti sinulta lupauksen, että toisit hänet tänne? HANNA. Hän puhui siitä joskus. AILI. Kuolinvuoteellaanko?
Kun toisit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon, viel' ois miestä mielehistä, sulhoa sulosanaista, kyntäjäksi, kylväjäksi, siemenen sirottajaksi; itku ei kuuluisi kujilla, valitus vajojen päissä, lehot ei nurmelle leveisi, pellolle petäjän taimet. Suomen kansan sukulaiset. Me Suomalaiset olemme toista sukuperää kuin enimmät muut Europan kansat.
Ken johti tänne ties, Sun, lintu, kaukaa toi? Mitenkä kalseaan Sydämmeen leimut loit, Ja vento-vierahan Kaikeksi tulla voit? Morsian. Jos sun nähdä, jos sun nähdä saisin Koivu-niemen alta laskevan, Purje välkkyis, sitten erottaisin Liehuvaisen purtes purppuran! Ja sull' ilo-riviä pari oisi, Siskos piirtämää sun lähteissäs, Isältäs myös myöntölauseen toisit,
Emäntä kysyi: »Vai ihan se Ihalainen ruuan äärestä! Huttuako se Anna Liisa keitti?» »Huttua.» Antti oli jo päässyt syönnin alkuun, kun emäntä vieläkin valitti: »Eipä näistä meidän ruuista ole, kun ei ole mitään erityisempiä herkkuja... Toisit nyt Anna Kaisa sitä palvattua sian lihaa...?» Anna Kaisa kiirehti täyttämään pyynnön. Antilla oli mainio ruokahalu.
Elä itke impeni nuori, jos ystävän pettikin. Kun pääsi mun povelleni toisit, niin laulun ma laulaisin. Elä itke impeni nuori, kuin kupla on ystävyys. Kesän kukka on kahden liitto, sen murtavi ensi syys. Elä itke impeni nuori, luo lunt' yli muistojen. On talvi viisahan aika, sain nuorna ma oppia sen. Elä itke impeni nuori, elo korpien kulkua on. Kuin äitini töllin liesi oma lempemme olkohon.
Oi Ukko, ylinen herra, taivahallinen Jumala, tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula sovinto, rauha raukoille rajoille, sana kaunis Karjalahan! Kun toisit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon, viel' ois miestä mielellistä, sulhoa sulosanaista kyntäjäksi, kylväjäksi, siemenen sirottajaksi; itku ei kuuluisi kujilla, valitus vajojen päissä, lehot ei nurmelle leveisi, pellolle petäjän taimet.