United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nythän hänellä oli nainen, jota hän rakasti ja joka rakastavana ja raukeana lepäsi tuossa hänen edessään. Nainen, ihana kuin Semiramiin riippuvat yrttitarhat! Uhkuva aistiensa riemua ja oman elämänsä autuaallista unelmaa! Ja siitä naisesta hän aikoi erota? Ei ikinä! Tuo oli hänen ajatustensa ainainen kiertokulku. Ensin pyrki hän irti Liisasta, sitten lähemmä häntä.
Sinä istutit sinne myös esplanaadit ja yrttitarhat ja hesperiat ja promenaadit ja rakensit kaariportit ja asemat ja korkiat tähtitornit ja hippodroomit, niinkuin Beettelissä ja hallit ja yömajat ja isot salmiaakit niinkuin Efraidassa, että se Beliaali niinkuin Daavidin kaupunki olisi, ja että siellä neidot niinkuin harput Herraa kiittäisivät ja ihanat emännät kanteleet polvilla istuisivat ja sinä itse symbaalia soittaisit ja fortepiaanolla ylistystä edes toisit, ja te kaikin kiitoskuoroon yhtyisitte.
Sen yrttitarhat Kasvoi eessähän, sen linnunlaulut Kuuli hän; ja Kristus, laulamansa Saaronin kukka, vehmaan laakson lilja, Kukkana ja liljana hän huokui Rukoilijan mieleen lämpimyyttä. Virren vieriessä oli taivas Seljennyt, viel' ala-ilmoill' yksin Viipyi usva. Silloin nousi idän Pilvivuoteelt' aurinko ja valoi Sädetulvan maan ja vetten usviin.
Siell' yrttitarhat vetten vierissä Niin toivorikkahina rehoittaa, Siell' asuu kunto, hyve siellä höystyy, Kuin aloet ja jasmin tuoksuaa; Ja viinin runsautta sangot läikkyy. On armas asustella vetten maa. Esikkotähkä sieltä puhkeaa, Ja vihamiehiin rakkaus Tuon kostokansan povest' aukee. Hälinää ja levottomuutta kansassa. Jo taukoa, mies kurja, kelvoton! Sun silmissäsi Moab koira on.
Hän riensi portaita ylös, vaan seisahtui porstuaan, sillä hän kuuli tädin ja Lyylin veisaavan: »Ne niitun kukat korjat, Ja laiho laaksossa, Niin ylpiät yrttitarhat, Puut vihriät verassa, Ne meillen muistuttavat, Suurt' hyvyytt' Jumalan», j. n. e. »Niin; paljon, paljon tulee meidän Jumalaa kiittää», sanoi Mikki itseksensä. Hän istui portaille, ja hänen tietämättään vaipuivat hänen kätensä ristiin.
Silloin alkoi jalkaväki astua kahta kiivaammin, ja kosk'en minä yksinäni saattanut lähteä karkoittamaan Magdeburgia piirittävää armeijaa, niin kiiruhdin minä juoksujalassa luutnantin seuraan, käännettyäni selkäni riikinkreiville. Sinne ne meni nyt pappilat ja paratiisin yrttitarhat ja häät! Sellaisia kepposia ei kohtalo ollut minulle vielä elinpäivinäni tehnyt.
Salmelan kohdalle asti ei sitte enää kuulunut muuta kuin veden hiljainen solina venheen kokan edestä, vaan siellä, talon valkamassa, tervasi ruotiukko venhettä ja vapisevalla äänellä verkallensa veisasi: "Ne niitun kukat koriat ja laiho laaksoissa, niin ylpeät yrttitarhat, puut vehreät verassa; ne meille muistuttavat suurt' hyvyyttä Jumalan."