United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näinpä mä kaikk', vaikk' hämäräss' tummass' Kaikk' korvani kuuli myös, Ihmisten äänet ja myrskyen pauhun, Näin impeni sitovan Myrttikranssii viileää Kauneudeks kuolleelle, Ja viimein sen päähäni painoi, Poskillans tuskan kuume.
Oi, jos oma impeni armahin mä tänne sun vieraaks' saisin, karit kaikki ma tieltäsi perkkaisin ja väylät mä viitottaisin. Ja kieloja aalloille kylväisin mä talvisen tuiskun lailla ja saisivat sadetta saaretkin ja kunnahat rantamailla. Näin lempeni tuoksuja henkisit vaan ja kulkisit kukkamerta. Ja nyt jos, impi, et tullekkaan niin tottahan toinen kerta!
Hän onneton rannalle uinui käen kukkuhun heräsi hän, hän ennen einettä kuuli käen kultien helkkyvän. Hän onneton rannalle uinui ja poikasen povessa ain nyt aaltojen sormet ne soittaa ja kellot ne keinuvi vain. Näkinkengät ne rannalla karskui ja helisi heisipuut. Kuka rantoja riemuiten kulkee? Niin kulje, kulje ei muut Siell' impeni armahin astuu näkinkengillä keikuttain.
Kun väikyn mä ylhäällä tääll', Tääll; tuulien viileäss' helmass', Niin kaukana näen mä kaunoisen kunnaan Paistehess' iltasen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon! Kuin Onnelan kaukainen maa Niin kimmeltää ihana kunnas, Ja sinneppä lentäisin impeni kanssa Siivillä läntisen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon.
"Ihana impeni", huudahti Juhana innostuen, "sinä et saa kärsiä sen vuoksi, että olet tehnyt hyvän teon. Meidän täytyy välttämättömästi miettiä joku keino, millä voit tästä pälkäästä päästä." Juhana oli tuskin saanut nämä sanat lausutuksi, kun pirtistä kuului jalkojen kopinaa. Nuoret rakastavaiset kavahtivat, kuullessaan Sipon ja Yrjön äänet.
Niin, olenhan häntä viisi vuotta saanut ainoastaan kirjeessä ihailla. Kyllä minä sentään muistan jokseenkin. Silmät siniset, tukka vaalea, kiharainen, nenä tuommoinen, tuommoinen juuri tuommoinen. Suokaa anteeksi! Istukaa, minä tulen kohta! Sellaiseksi en häntä kuvaillut. Tuoko olisi pikku Impeni?
Mitä siitä, jos löytäisin kerran ens-lempeni säveleet! Haa, kuulkaa! Nyt se on mulla. Sen löysin ma vihdoin siis. On aikasi joikua, joutsen, ja kuolla nyt säveliis. Te kuulkaa, kuinka ma laulan sysikutreista kassapään, miten pitkien ripsien alta, tuhat aatosta välkähtää! Ah, näittekö varttansa norjaa? Yli kukkien kulkee hän, se on hän, minun haaveeni heljin, se on impeni hämärän!...
Suo että mä ensin huuhdon vaan nämä synkeät, huonot aatteet, suo että mä päälleni ensin saan ne puhtahat, valkeat vaatteet, jotk' ompeli onneni impynen, hän, hämärän impeni ihmeellinen, min kuvaa kannan ma sydämessäin siit' asti kuin hänet mä näin. Me tulemme, äitini armahain! Oi katso, meitä on kaksi! Oi katso, mik' on mulla rinnassain! Niin oisitko rikkahaksi sinä uskonut koskaan kuopustas?
Voi, kuinka ne helisi kanteleet mun impeni akkunan alla! Ja kannel se helkkää vieläkin. Mut kuihtuneet ovat kukkaset, syys tullut on maahan ja sydämihin. Mun lempeni kieliä kuule sa et; minä yksin yössä murehdin, mut muiden sa murheita kuuntelet. KES
"Lien mato maassa ollut, en polo ihmisen poika, kun impeni muuksi muuttui, kun alkoi kuusena kukoistaa. Ah, oravainen oisin, kevyt keikkuja kuusenlatvan, niin onnen valtias oisin, en polo poika ihmisen!" Deus. "Ecce Deus!" tähdet ilkkuu: "Uuden taivaan luojan näät: taskuss' almut mieron kiikkuu, kyynel kastaa poskipäät.