United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitäkö tapahtunut, jatkoi kuivahko englantilainen pöydän päästä, neiti Tollin asettuessa paikoilleen. Nuori herra, arvattavasti matkailija, on yöllä ampunut itsensä alempana laaksossa. Se oli arvattavasti järkevä teko ja täysin oikeutettu. Olette siis Humen kannalla? Herra Hutzin älykkäät, harmaat silmät iskeytyivät englantilaiseen ja hänen sanansa putoilivat lyhyeen kuin vasaran iskut. Tietysti.
Niin hän oli tullut johdatetuksi kiusaukseen eikä Herra ollut päästänyt häntä pahasta. Kaksi yötä hän oli pysynyt uskollisena. Kaksi päivää oli elämän kruunu hänelle kimmeltänyt. Mutta kolmantena hän oli sonnustanut kupeensa, herättänyt poikansa ja teljennyt töllin oven.
»Nyt ma nään kuin punapirran pilvilöissä puikovaksi, sitten niinkuin sinivirran louhten lomi siukovaksi » »Punapirta tietää verta, kadotusta, kuolon työtä, mutta sinivirta merta kyyneleiden, kansan yötä...» »Näen nyt kuin töllin pienen, missä nainen nuori makaa, itse lautsan luona lienen, kourassani kalpa vakaa ... ah, nyt pistän puhki poven nuoren, vielä nukkuvaisen!
Vähän aikaa kapteenin merelle lähdettyä tuli äkkiä ukko-vainajan talo huutokaupalla myytäväksi, kun molemmat perilliset, kapteenit, olivat Liverpoolissa toisensa tavanneet ja siitä niin suostuneet että lähettivät käskyn Helsinkiin töllin myymisestä. Keskellä kesää, kirkkainta kaunista ilmaa, eräänä helteisenä juhannuksen-aikaisena päivänä, myytiin kalastajan tölli.
He ovat arvattavasti puhuneet tärkeitä asioita, koska ovat unhottaneet piippunsa, joista valkea on sammunut. «Mikäs sinulla on ollut hätänä täällä meidän luonamme?« sanoi töllin isäntä, nuori, iloinen Aappo. «Etkö näe, että Herran siunaus meitä seuraa? Minä pahoin pelkään, että noiden kolmen vuoden kuluttua tulet takasin, köyhempänä kuin lähdet.
Me muistamme, ettei Johannes viime yönä silmiänsä ummistanut, ja että hän juhannuspäivänä oli paljon kokenut. Hän kuulee lähteen porinan. Hän näkee nevan syrjässä töllin. Hän menee lähteen luo; hän juo siitä. Hän seisahtuu töllin ovelle; hän kuuntelee. Ei mitään kuulu. Ukkonen on lakannut jyrisemästä; päivä koittaa. Hän menee tölliin. Töllissä ei ole ketään.
Uteliaana pyysi Maria Johannesta kertomaan matkoistansa, vaan Johannes vastasi hymyillen: «Minä olen itselleni luvannut elämäni tapaukset kertoa ainoastaan istuessamme eräässä vanhassa huoneessa jollakulla saarella; arvannet, Mariani, missä!« Kostajan loppu. Töllin poika, alhaisen lapsi, oli saanut takaisin nuoruutensa morsiamen.
Etkö tiedä, että hän on, paitsi köyhyyttä, oppimaton töllin tyttö, jonka tähden saisit vertaisesi parissa ja sivistyneitten seurassa hävetä. Ei, isäni ... jos näkisitte hänen hilpeän, teeskentelemättömän olentonsa ja tuntisitte hänen puhtaan, viattoman sydämmensä, joka on altis kaikelle hyvälle. Siksi on hän oppinut ja sillä alallaan sivistynyt.
No, mitä hänelle teitte, että hän teidät vangitsi? kysyi vaarini naurahtaen. Emme mitään suuria tehneet Pirttilän paimen, Könkölän Aapeli, lauloi yhden värssyn töllin pihalla, kun mummo pyykkiä pesi. Mimmoinen se värssy oli sitten? kysäsi vaarini uteliaan-näköisenä. Minun täytyi kertoa se hänelle, niinkuin muistin.
Ken untanne on häirinnyt? PISPA HENRIK. Ei kukaan. Kun vuoteen mulle saivat tehdyksi Tuon köyhän töllin hurskaat asujamet, Mä menin levolle ja nukuin pian. Mut maatessani kummallisen unen Näin. Vapaasti taas täällä hengitän... Niin raitis ilma on... KAARLO. Mut surman kylmä! PISPA HENRIK. Se uneni ol' erinomainen.