United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
En ole koskaan ennen kuullut niin kummallisia nimiä." "En minäkään", sanoi Sylvesteri. Samassa kävi tuima talvituuli kahteen korkeaan aivan lähellä olevaan honkaan, ja niiden pimeissä latvoissa syntyi kova kohina, ja lapset kuulivat kohinassa kummallisia sanoja. "Seisotko vielä, Rutimo veikkoni?" sanoi toinen hongista.
"Totta mar ma sen tiedän, sillä olenhan minäkin ollut siinä läsnä! se on talonpoikain puolella, jotka antoivat iskuja". "Oh veikkoni", vastasi pilkallisesti toinen ja katsoi häntä terävästi raadeltuihin kasvoihin, "jos te olitte siinä, silloin näytätte kuin olisitte saaneet iskut, ettekä antanut".
Isoni iki oronen, Minun piennä syöttämäni, Neitona apattamani, Hirnua rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi. Veikkoni kotoinen koira, Minun piennä syöttämäni, Neitona opastamani, Haukkua rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi.
JUHANI. Kahden päivän pyörittämisestä, kahden päivän pyörittämisestä, veikkoni! SIMEONI. Ei akkunaa sentähden särjetä, vaan keskustelkaamme koreasti lukkarin kanssa. JUHANI. Mene helvettiin keskustelemaan perkeleen kanssa! Akkuna säpäleiksi ja vankeudesta pois! »Ulos koko pataljoona!» huusi kapteeni vihoissansa. TUOMAS. Ovi hakaan, Eero!
Katsoppas, minä luulen loukkaantuneeni muotoon ja siten jouduin vieraantumaan koko opin rikkaasta sisällöstä, mutta näinä pimeinä, synkkinä päivinä, rakas veikkoni, on Jumala sallinut valkeutensa valistaa minua ja suuresta rakkaudestaan johtanut minut Vapahtajan luo.
Olin kukkana kotona, Ilona ison pihoilla; Iso kutsui kuuvaloksi, Emo päivän nousemaksi, Sisareni siikasiksi, Veikkoni vesikaloiksi. Menin toisehen talohon, Poikki pellon naapurihin; Appi kutsui ahkioksi, Anoppi vesihavuiksi, Kyty kynnysportahaksi, Nato naiseksi pahaksi.
Koirat sotki suota myöten, Mie itse mäkiä myöten; Löysin veikkoni hevosen Tarhapeltojen tasalta, Siltapeltojen sivulta; Tuolle selkähän kavahin Ajoin rannat rapsutellen, Hiekkarannat herskutellen; Hiekat silmille sirisi, Mullat parskui parmoilleni. Tuli Kiesus vastahani, Vaskivarpoja sylissä, Kultakukkia käessä, Mie noita anelemahan: "Anna Kiesus kukkiasi!" "Kellen kukkia anelet?"
"Niin juuri: armaani, kultaseni, miksis viivyit kauan ulkon'?" "Niin lempeästi, niin hiiden lempeästi! Entäs sitten, kun mieli tekee uutta hattua tai parasollia ja niin edespäin, niin voi vietävä kuinka kauniisti hän pyytää! Olispa peto, joka kieltäisi. Ei, veikkoni, toista on nainen miehen elämä, toista. Vaan kuinka on sinun laitasi?" "Aivan sama.
"Pahan puun panimme tuleen, vanha veikkoni", vastasin minä. "Tuonnempana mielimme vähän seisahtua komitatin rajan ulkopuolella, jos tiedätte hyvän ja sopivan paikan". "Miks'en tietäisi? tulkaa kanssani!" sanoi hän viiksiänsä vääntäen ja silmäillen meitä molempia, meidän hevosiamme ja liikunnoitamme ihmis- ja hevostuntian tarkkuudella.
MEFISTOFELES. Käytelkäät aikaa; sukkelaan se lentää! Sit' oiva järjetys voi säästää sentään. Siis, veikkoni, ensi paikallen Collegium logicum pankaatten! Se hengen hyvin äkseeraa, Ja Spanjan-kenkiin pingoittaa, Jott' aatos hiipis hiljaa vaan Ja varovasti radallaan, Eik' itsepäisenä hairahtais Ja ristin rastin rehkiä sais.