United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !


Perkeleen morsian, Mäntysuon Inkeri on loihduillaan tappanut lehmän; sen voimme nyt epäileväisille ihmisille näyttää toteen. Sokeiden pitää näkemän ja kuurojen kuuleman. Mutta minä jatkan työtäni enkä hellitä miekkaa kädestäni ennenkuin paholaiset ovat karkotetut laumastani.

Hänen seuralaisensa olivat kyllä kamoittavan näköisiä, mutta itse hän toki joka suhteessa vei niistä voiton; ja ell'en sydämessäni olisi ollut vakuutettu, ett'ei hänen majesteettinsa Perkeleen ylimalkaan ole tapana peittää sorkkiaan millään valheverholla, niin olisipa tosin ollut anteeksi annettava asia, jos olisin luullut hänen itsensä noitaukon haamussa edessäni seisovan.

"Jotka koettavat yksinäisyydessä Jumalaa rukoilla". "No eikö seki kelpaa Jumalalle, jos muutoin rukoilisin häntä tosi tarpeesta". "No et sinä sillä keinoin Jumalaa löydä". "Minkäs sitten?" "Mustan perkeleen". "No eikös Jumala yksinäisen rukousta kuulekaan?" "Kyllähän rukous yksinäisyydessäki meitä uskovaisia auttaa, vaan ei muita".

Toisen perkeleen nimessä, kuka siellä? Lainvääntelijä, tottamaar, joka kummankin riitapuolen asian valallansa vahvistaa, ja joka on Jumalan kunniaksi paljon konnankoukkuja harjoitellut, vaan ei kuitenkaan ole voinut itseänsä taivaaseen koukutella. Käy sisään, lainvääntelijä! Kuka siellä? Vai niin, englantilainen räätäli, tänne tullunna siitä, että ranskalaisen housuista kaistaleen varasti.

Keskiajalla kuviteltiin Jumala ihmiseksi, jolla oli kolme naamaa. Koska kolmiyhteinen Jumala oli perkeleellisen kolminaisuuden vastakohta, jossa oli kolme ominaisuutta, niin oli luonnollista, että Jumalan ja perkeleen kuvailemisessa vallitsi sama sääntö. Kolmiyhteisellä perkeleellä oli kuvissa väliin kruunu, väliin oli se ilman, väliin oli hänellä miekka ja valtikka, väliin oli hän ilman niitäkin.

Niin epäilin, sanoi Svenonius, sillä minä olen jo kauan hämmästyen havainnut poikanne osottavan suurta myötätuntoisuutta noita jumalattomia perkeleen lapsia kohtaan. Ja nyt oli Svenoniuksen vuoro puhua.

Tämä muutoin niin hyvänluontoinen nainen muuttui verta janoovaksi hurjattareksi, ja se varmuus, joka hänellä oli, että hän, jotta abbotin rikos salassa pysyisi, oli tieltä raivattava, kypsytti hänessä päätöksen, lähettää hänet edellänsä hautaan. Hän luuli saavansa syntinsä sovitetuksi siten, että vapahtaisi maan tästä perkeleen kuvasta maan päällä.

Sinuun katsoessani muistan minä, mitä pappi sanoi, että meidän täytyy olla joko Kristuksen sotamiehiä taikka perkeleen orjia. Ken sinun näki ja kuuli puhuvan sinä aikana, jolloin nait, hän saattoi sinua luulla hyväksi sotamieheksi, joka tahtoisi kärsiä ja kestää, koska sinä rakastit totuutta Jesuksessa.

Hän heitti tuoppisen kädestään naista vasten ja syöksyi ulos, ikään kuin tuo virmahenki, joka häness' asui, ja jonka hän äidin maidoss' oli imenyt, olis seurannut hänen askeleissaan. Nyt oli hän seissut kasvot kasvoja päin tämän perkeleen kanssa. Tuo oli hänen äitinsä!

Nyt älköön kukaan tulko sanomaan että sävelet ovat perkeleen laitoksia! Silloin veti Ole Bull pitkän jousenvetämän ja siihen soitto loppui. No, mitäs pidät minun soitostani? sanoi hän. En uskonut ihmisen voivan soittaa sillä lailla, vastasi Torger aivan kalpeana. Haluttaako sinua soittaa niin? tahdotko lähteä mukaani ulkomaille? kysyi Ole Bull.