United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jotka koettavat yksinäisyydessä Jumalaa rukoilla". "No eikö seki kelpaa Jumalalle, jos muutoin rukoilisin häntä tosi tarpeesta". "No et sinä sillä keinoin Jumalaa löydä". "Minkäs sitten?" "Mustan perkeleen". "No eikös Jumala yksinäisen rukousta kuulekaan?" "Kyllähän rukous yksinäisyydessäki meitä uskovaisia auttaa, vaan ei muita".
Roosa huomasi sen sitä paremmin, kun hän varsin hyvin tiesi, että hän itse, jos hänellä olisi ollut varoja käytettävinä, olisi ehkä ylellisesti koreillut kauneilla ja komeilla vaatteilla; ainakin sanoi hän raskaan atlassivaatteen kohinassa olevan runollisuutta, musiikkia, jota kyllä, kuten muutakin runollisuutta ja musiikkia, eivät kaikki ymmärrä eivätkä kuulekaan.
Sensijaan, ett' tutkis, eikö äly kuulijan käy oikeata suuntaa itsestäänkin, hän sulle paljon opettaa, min tunsit sa paremmin ja syvemmin, ja sanaa sun sanomaasi hän ei kuulekaan, hän aina sinut väärinymmärtää. Kuin raskas väärinymmärrys, mi puhuu vain hymyin ylpein, ylimielisin! Niin vanha viel' en ole enkä viisas, ett' ois mun vastaan hymyiltävä vain ja kärsittävä.
"Kaunispa teillä on näköala; kaunista meilläkin on", arveli hän lisäksi. "Kaunishan tässä on näköala, vaan erinomaisen kaunis on teilläkin, se täytyy sanoa, kun asutte aivan kosken äärellä. Eikö se sentään ikäväksi pistä, kun aina koski korvissa kohisee?" "Kun siihen on lapsuudesta tottunut, niin ei siitä mitään lukua pidä; toisinaan ei muista, ei edes kuulekaan."
Kansanvaltaiset harrastukset eivät kukkuloilla saavuta sitä vastakaikua, minkä ne saavuttivat laaksossa. Mutta ne, jotka ovat jääneet laaksoon, alkavat nurista siitä, ett'eivät he enää kuulekaan niitä tuttuja ääniä, joilla heidän paimenensa heitä ennen houkutteli. Sanomalehtimies, jonka pää nyt on pilvissä ja jonka kuitenkin täytyy pitää jalkansa maassa, joutuu ristiriitaiseen asemaan.
"Niin sitä samaapa nyt saarnaavat sekä papit että levitat", sanoi Severin. "Eihän sitä muuta kuulekaan, kuin tuota paljasta tyhjyyttä." "Kas Puolamäen Mari, kun kävelee Siuron Severin kanssa", huomautti yksi tytöistä. "Aamupäivällä hän oli kirkossa Severin äidin kanssa", muisti toinen. "Torpan tyttö pyrkii rusthollin miniäksi", tiesi kolmas.
Hän uskoo ja toivoo ja uinuvi vain ja kiittävi onnea unelmain, kun surut ne yölliset saapuvat tai aavehet kolkuttavat. Ja näin hän kiittävi onneaan: »Oi, vilkkuos valheen valo! Mitä siitä jos pieni on mökkini vaan, kun mulle se suuri on talo! Mitä siitä jos lieteni kylmä on, kun mulle se antavi auringon, ja muut jos ei lintua kuulekaan, kun mulle se laulavi vaan!» Hän istuu ja hymyy ja hyräilee.
Mutta kun kansa ei enää kuulekaan hänen huutavan, alkaa se itse huutaa. Torilta ja kaduilta ja katoilta ja ikkunoista kuuluu yksi ainoa iso huuto yli koko kaupungin:
Ennen sinä olit onnellinen taiteen parissa, ja niin sinun nytkin taas täytyy sen kanssa yksistään olla onnellinen. Niinkuin sinä, soittokappaletta kuullessasi, voit eroittaa soiton hälinästä, joka ei kappaleesen kuulu, niin tee sinäkin tehtävääsi vaan, äläkä ole huolevinasi mitään koko kohinasta, joka sillä välin ympärilläsi on. Jos et sitä kuulla tahdo, sinä et sitä kuulekaan.
"Itsekös se rovasti eilen saarnasi?" uteli Karliina taas hetkisen kuluttua. "Itsehän tuo kuului lähettäneen apulaisensa hevosten kanssa jo edeltäpäin Hämeenlinnan markkinoille." "Mikä sillä oli tekstinä?" "En minä muista, kun ennätettiin vasta keskellä saarnaa kirkkoon. Eikähän tuota oikein kuulekaan, kun se on käynyt niin ahdashenkiseksi koko ukko."