United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sunnuntaina tapasin kirkolla hyvän ystäväni Antti nimisen nuorukaisen, josta olin aina paljon pitänyt, vaikk'ei hän ollutkaan uskovaisia. Mutta hän oli kiivas totuuden puolesta, luki kaikellaisia kirjoja ja sanomalehtiä sekä puolsi kansan oikeuksia jokaista väärinkäytöstä vastaan. Sentähden häntä rakastin. Hänkin tunsi perheeni häväistyksen; jokainenhan sen jo silloin tunsi.
Kuinkahan monet ihmiset olisivatkaan pelastuneet toivottomuudesta, johonka he vajosivat, jos heillä olisi oikealla hetkellä ollut tarjona lämmin käsi, hiljainen kyynel! Tähän vastakohtana oli Towern'in synkkä vankeus esikartano taivaasen, koska siellä muodostui seurakunta uskovaisia, jotka näyttivät toinen toisellensa tien autuuteen.
Oikein ilolla odotin iltaa, ja kuormanikin oli jonkun verran keveämpi. Illan tullen menin tuon äsken tapaamani vaimon antaman johdatuksen mukaan rukoushuoneesen. Jo minua ennen oli sinne kokoontunut vähäläntä joukko "uskovaisia", jotka sanan piirtäjää odottaissansa laulelivat hengellisiä lauluja. Se kohotti mieltäni taivasta kohden. Tunteeni liikkuivat kovasti.
Ja vanha kirkkoherra hymyili vetäen nuuskaa nenäänsä: Ikä kyllä teidät vielä taltuttaa, kirkkoherra, ja kokemus myöskin. Karkoitatte vain kirkosta viimeisetkin uskolliset ystävät, ei muuta. Tällä seudulla ihmiset ovat uskovaisia, mutta heittiöitä, olkaa siis varovainen.
Temppelinä oli iso, komea ruokasali perän puolessa. Minä astuin sisään. Uskovaisia, joita oli "pöytiin istunut," oli jo kosolta saapuvilla mutta syvä hiljaisuus vallitsi seurakunnassa. Upseerit astuivat puhelavan perälle, ja heidän keskellään istui ylinnä kapteini Anderson pastorina.
Päälliköt saivat tuskin pidätetyksi ne miehet, jotka olivat palvelus- ja vahtivuorolla. Peninkulmien päästä uskovaisia oli saapunut paavia vastaan ja saattoivat nyt yhdessä lähiseudun asukasten kanssa hänen seuruettaan Belisariuksen leirille saakka.
Onhan niitä monenlaisia uskovaisia maailmassa, niinkuin nuokin äskeiset nuoret miehet ... nekin omalla tavallaan. Ja saivathan ne hetkeksi mukaansa minutkin. Olinko taas ehkä antanut rintani liiaksi lämmetä toisten tulesta, jota en kuitenkaan saa itsessäni kauemmin pysytetyksi? Sillä eihän minulla sittenkään ole pysyväistä ja vilpitöntä uskoa siihen, mihin heillä.
Seuraavana päivänä pidettiin Leppiniemessä suuret seurat, joihin keräytyi sadottaisin "uskovaisia" ja "uskottomia". Kymmenittäin tuli uusia "kristityitä", niiden muassa myös entinen Leppiniemen Saara.
Nyt alettiin huomata, ettei Holt koskaan käynyt kirkossa, ei koskaan kuunnellut raamatun selityksiä rukoushuoneessa eikä koskaan antanut mitään lähetyslaitokselle. Kaupungin vallitsevissa perheissä ei tämä hänen käytöksensä koskaan ennen ollut herättänyt vastenmielisyyttä niissä piireissä ei oltu kovin uskovaisia oltu.
Sakari ilmoitti olevansa se odotettu ja samalla jyrkästi, vakuuttavasti lausui: »Mutta tämä onkin surutonta ja paatunutta pitäjää ... tämä teidän.» »Ka», mukaili Pietiläinen vakavana ja jatkoi: »Eihän täällä erityisesti herätystä ole ollut. Se tahtoo maailma vain meitä itsekutakin vetää.» Niinpä kyllä. Kuin vakavasti mietiskellen hän toki selitti: »Mutta joitakuita uskovaisia on toki täällä.