Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Istuin maalle marjaiselle, Nukuin nurmikkokeolle; Tuli vieras viiviköltä, Koiransuoli koivukolta, Jok' otti minun omani, Piti piikakunniani. Menin itkien kotihin, Itkien ison pihoille; Iso torui ikkunalta, Emo aittansa ovelta, Veikkoni veräjän suulta, Sisko sillan korvaselta Ollut ei turvoa tuvassa, Armoa katosten alla.
Tyttö saattavi sanoa, Neiti varsin vastaella: "Taattoni talon pihalla Eestakaisin astelevi; Maammo parka paimentavi Mennehen kesän kisoja; Veikkoni ve'en varassa Vähäll' äiän ottelevi." Läksi poikanen kotihin.
Olenko oma tekoni, Vapaudessa valmistunut? Orjan leima on minussa! Minut myrkytti elämä: Minä myrkytän elämän. Isäni! emoni tuossa! Turmion tukala hetki. KALERVO, ARMI, HIEPRA ja POTERO tulevat vasemmalta. Poikani, sinut tapasin Sankarina, voittajana! KALERVO. Kuulin kunniasanoman Lapin voittaja-uroista. Siit' ihastuin, tänne riensin Onnesi osan jaolle. POTERO. Terve, veikkoni, eläös!
"Isoni ikioronen, minun piennä syöttämäni, neitona apattamani, hirnua rikottelevi pitkillä piharikoilla, talvisilla tanterilla: tuntenevi tuo minua kotoiseksi tyttäreksi. "Veikkoni ikuinen koira, minun lasna syöttämäni, neitona opastamani, haukkua rikottelevi pitkillä piharikoilla, talvisilla tanterilla: tuo minua tuntenevi kotoiseksi tyttäreksi.
»Ehdoitithan taannoin mestari Olivieriakin, parranajajaa», sanoi Ludvig. »Mutta Olivier veikkoni ja Tristan kummini, vaikka he ovatkin kelpo miehiä kumpikin, kun neuvoista ja toimeenpanoista on puhe, eivät ole sitä ainetta, joista kreivejä tehdään. Etkö tiedä, että Flanderin porvarit panevat suurta arvoa suureen sukuun juuri siitä syystä, että he itse ovat sitä vailla?
Kaarle Olavi. Niin tule alas tänne luokseni! Saatpa kuulla oivallisia uutisia! Kun läksit niin kiireesti linnasta, jäit niitä kuulematta. No, hyvää huomenta, kunnon veikkoni! Hiisi vieköön, kuinka mun on lämmin! Olen juossut kuin kasakki-hevonen kaikkialla sinua hakemassa! Vihdoin tapasin tuon porvari-heittiön Barruksen ja hän sanoi kohdanneensa sinun täällä. Bartholdus veikkoni!
Molemmat pojat lukivat innolla kirjoja, joissa puhuttiin sivistyneen perheen esi-isien suuresta opista ja taidosta, ja kun he itse olivat oppia saaneet, sanoi vanhempi: 'Minä en enää viihdy täällä raakalaisessa kodissani. En, sivistyneitten joukkoon tahdon mennä, siellä sivistyneitten kielellä oppia ottaa ja oppia antaa. Tule, veikkoni, Ja tee samaten! 'Veli! Hylkäisitkö äitisi? kysyi nuorempi.
Hän oli nyt suorittanut viimeisen tutkintonsa yliopistossa ja kulki iloisena Mikonkadun varrella olevaa asuntoansa kohti, vaan tässä hän tapasi kumppaninsa Nikku Saaren, joka sanoi: »Veikkoni, oletko pian valmis matkustamaan Helsingistä? Minä aion heti lähteä.» »En joudu vielä tänä päivänä», vastasi Manni, »sillä minun on kirjoittaminen veljelleni.
"Hyvin puhuttu, Pertti Ersson!f" ilveili hän. "Vieläkö sinun nyt, Jakobsson veikkoni, haluttaa tehdä useampia sopimattomia kysymyksiä valtiopäivien vaikutuksesta?
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lienet veikkoni venonen elikkä isoni pursi, niin koe kohin kotia, käänny päin omille maille, nenin näihin valkamoihin, perin muille valkamoille! Lienet pursi ventovieras, ulommaksi uiksennellos, vastoin muita valkamoita, perin näihin valkamoihin!" Ei ollut veno kotoinen eikä pursi ventovieras: olipa pursi Väinämöisen, laiva laulajan ikuisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät