Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Yli aaltojen, alhojen, vuorten sävelkeijuset karkeli näin joka kuusehen kiiveten kilpaa, joka kukkahan pilkistäin: »Miks' uinut siskoni vielä, oi heräjä veikkoni, hei on päivä, on palannut Väinö, yön peikoista pelkoa ei!» Kas, tuolta jo honkien alta sinihuntuja huiskaelee ja oksilla haltiat harmaat hymyhuulin kuiskaelee!
Noin se saatteli sanoa, Noin varsin vastaella:" "Taattoni talon pihalla Eestakaisin astumassa, Maammo parka paimenessa Kesän mennehen kisoja, Veikkoni ve'en varassa Vähäll' äiän ottamassa." "Niinp' on niin sanoi mokomin, Niinpä mieletön pakisi."
Hyvästi nyt, veikkoni, ja terve tultua sitte kotiini!» Nikku meni, ja Manni rupesi kirjoittamaan Junnolle. Sitte oli hänellä vielä yhtä ja toista tehtävänä Helsingissä, mutta toisena päivänä hän läksi Nikun kotiin, jossa hänet otettiin sydämmellisesti vastaan. Rovasti pyysi heti Mannia kutsumaan itseänsä sedäksi ja ruustinna tädiksi.
"Niin minä luulen," vastasi Vilho. "Vaikkapa minä en enää olisi teidän luonanne, sinä et kuitenkaan jättäisi häntä, vaan pitäisit yksin huolta hänestä, niinkuin me tähän asti olemme yhdessä tehneet, eikö niin?" "Olisin kahta vertaa ahkerampi, Leo, sinun poissa ollessasi," vastasi Vilho teeskentelemättä. "Mutta ethän sinä nyt mihinkään lähde, veikkoni?"
Kuti, kuti, kultaseni, Sinisukka sulhaseni, Punaposki puolisoni, Tääll' on nuori neitosesi. Käy'pä tuota katsomahan, Tule yöllä yksinäsi, Jottei jälki jäällä tunnu, Jalan isku iljangolla. Kunpa jälki jäälle jäisi, Jalan isku iljangolle, Tuosta äiti äkkäjäisi, Isoni imehen saisi, Veikkoni vihotteleisi, Oma sisko ouostuisi.
Neiti noin sanoiksi virkki: "Nenä poies lähteköhön, Nenä taattoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Laita poies lohetkohon, Laita maammoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Kaaret poies katketkohon, Kaaret veikkoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Pohja poies puotkohon, Pohja siskoni venosta Paikaksi sulhon venosen." Kolmet kosijat.
Tuollaista valtiollista naurua kamariherroista pitää välttää." "Valtiollista naurua kamariherroista! voithan sinä, veikkoni Pertti, kekseliäisyydessä vetää vertoja itse kuningattarelle! Valtiollista naurua kamariherroista! Kautta sieluni, eihän se ole huono lauseparsi!" Jakobsson purskahti entistä makeampaan nauruun. Pertti Månsson katseli levottomasti ympärillensä.
"Elköhön minun veikkoni, Elköhön veli kuluni Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Juottako sotaoritta Rannalta tämän merosen, Vaivaisilta valkamoilta!" "Elköhön minun siskoni, Elköhön sisar kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana Peskö tästä silmiänsä Rannalla kotiperällä, Kotilahen laiturilla!"
Se oli samaan aikaan kirjoitettu eräälle Tukholmassa olevalle tuttavalle. "Ei, veikkoni, niin eivät naima-ajatukseni ole minua valloittaneet, ettei minulla olisi aikaa asioiden menestymistä hoitaa, mutta tässä kurjassa tuvassa on kaikki vielä niin huonolla kannalla, ettei vielä ole mahdollista tästä mitään erityistä sanoa ja kertoa.
Veisi veikkoni hevonen, Taluisi isoni tamma, Musta multihin vetäisi, Savenkarva saatteleisi; Kuuluisi kuparin ääni, Vasken ääni vankahuisi. Kuolisinko koito raukka. Kuusen juuret kuivettuvat, Vaan ei kuivu kyyneleni; Meret suuretki sulavat, Ei sula minun suruni.
Päivän Sana
Muut Etsivät