United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah, kuinka toisin ennen, piennä poikaisena ennen tullessani koulun helteisestä ilmasta, koska kuulin kohinan lapsuuteni kuusistosta ja kodon katto kuumotti mua vastaan tuolta kantosen kunnaan kaltehelta kuin pyhäinmiesten kaupunki! Mutta miksi samea ja synkeä sauvu nyt? Miksi pimitetään eteheni maa ja taivas? Mitä taisin minä?
Olkaat ilman pelkoa, mä seison lujana ja tyyneenä, koska kerran on eteeni avettu se suuri, se loistava rakento, vaikka kalvenenki nyt ja vapisen. Oi! välähtäköön eteheni taivasten valkeus, ja kirkas otsa vasten kirkasta otsaa seisomme aamu ja mä, hymyellen toinen toisellemme. KERTTU. Silmänräpäyksen päästä, tyttöni. He tulevat. MANNILA. Istukaat levähtämään, miehet, kunnes kiikki on valmis.
ARAM. Totisesti! oletpa kohottanut masennettua mieltäni, että kerran vielä tahdon nostaa otsani ylös, vaikka nyt kuvautuukin eteheni elämäni päivä kuin Kyynelten-laaksossa illan nukkuva paiste. Mutta onhan kova osani pakoittanut eroamaan sinusta. Siis hyvästi jää. LEA. Voi murheen hetkeä! ARAM. Ole onnellinen! LEA. Onnellinen ilman sinua? Ah! ARAM. Seisothan lujana uskossasi Natsaretin mieheen.
Ja kun ne luoksemme sai tulleheksi, iloa kuultavan ne näkyi kukin hohteessa kirkkaassa, mi niistä paistoi. Lukija, aattele, jos alku tämä ei jatkuis, kuinka sulia tuskallinen ois lisää tietämähän mielenkaipuu! Tajuat itsestäsi siis, mi kaiho minulla oli tila tietää noiden, jotk' oli eteheni ilmestyneet.
Niin, tämän sataman ohitse nyt purjehdin, koska onpi näkypiirissäni toinen, moninkerroin kauniimpa, ja lupaa onnen, jonka ihanuus pyörryttää. Mutta jos nyt tämä eteheni teljetään, niin menköön sitten alukseni tuulien valtaan, kunnes haaksirikossani alas pimeyteen vaivun. Mutta miksi seisomme tässä? Mihen on uneksuva aatokseni eksynyt?
RACHEL. En yhtään sanaa, en yhtä ainoata, vaan äänetönnä tahdon sinua katsella, katsella lakkaamatta. Mariamne on sun sydämmes ystävä vielä. MARIAMNE. Ei koskaan enään. Mun arpani jo heitettiin ja minulla on toinen ystävä. Auken eteheni, kluostarin portti, minä tahdon unohtaa mailman ja palvella taivaan ylkää, jonka lempi ei sammu.
En voinut kieltää tehtyä tekoani, kauhistavana ja peloittavana asettui se eteheni... Mielelläni olisin heti paikalla mennyt kuolemaan, jos sillä olisin suorittanut rikokseni! Mutta ei! Omatuntoni huusi väkevällä äänellä että minun piti kostaa sitä miestä, jota en koskaan todellisesti ole rakastanut, joka kiitollisuuteni tunteet kavalasti käytti hurjiin tuumiinsa.
PINHOS. Siis eteheni Bileam laahatkaa, Jos elää taikk' on kuollut. Vannokaa! JOUKKO. Sen vannomme. PINHOS. Nyt joukot kahtia! Te oikealta Midianin leirin päälle rynnätkää, Vasemman kyljen valloitamme me. Kun torvi soi, niin huuto päästäkää, Niin raikea, ett' itse taivas aukee, Jehovan silmä joukkoamme kaitsee. Kas niin, te sinne, tänne me! Lähtevät. BILEAM ja MIDIANIN P
Mutta unessani ilmestyvi Eteheni Herra kärsiväinen Kruunattuna orjantappuroilla, Ruoskittuna, vertavuotavana, Kuni pahin rosvo surmattava. Oi, ma kauhistuen alas vaivuin, Mutta Hänen katsehensa hellä Kyyneleistä katsettani kohtas, Ja Hän lempeästi lausueli: "Sinun kannan syntiesi kuorman."
KONRAD. Pois! mun korvani on tynsä mutta silmäni kuin auringon terä. FOKAS. Mitä näet sitten? KONRAD. Eteheni kuvattuna teidän tulevan kohtalonne. FOKAS. Kerro. KONRAD. Kaksi tietä kahden immen kautta teille tarjoo onni. FOKAS. Hahaa! Ja nämät immet? KONRAD. Yksi on teidän kihlattunne, ja se toinen seisoo häntä läsnä. Myös hänellä on ystävänsä, mutta vierailla mailla nyt. FOKAS. Mies elää siis?