United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan vielä kerran koetti Anna pyynnöllä ja nöyrällä rukouksella saada vierasta jättämään hänet. Anna parka ei tuntenut tätä herraa. «Sinä uppiniskainen nainen, pilkkaatko sinä minua!« Ja nyt oli Anna, jonka voimat olivat loppuneet, herran sylissä. «Viattomuuden apu, orpoin auttaja, joko jätät lapsesi!« huokasi Anna. Anna ei viattomain apua turhaan huutanut; orpoin auttaja lähestyi jo.
Näille lapsille annettiin vaatteet yhteisistä vaivaisten huoneen varoista, ja elatusvanhemmillenkin vähän elatusapua, jos niin vaativat. Mutta niistä jotka olivat lapsia tykönsä ottaneet, ei ollut monta jotka sitä vaativatkaan. He tekivät tätä, Herra Kappalaisen kehoitettua, omasta hyvästä sydämmestä ja kristillisestä rakkaudesta. Herra Kappalainen itse oli kaikkein orpoin oikia isä.
"Ja lesken tuskanhuudot, orpoin itkut, sammuvan sielun turha toivo kaikki kurjuus, laaja, loppumaton, Kaikkeuden-isään kovin koskee. "Hiukan tuottavat vain huojennusta harvat auvon, onnen osat, jotka riistettyjen ruusunlehtien tavoin tuskan määrättömän meren aavoilla aalloilla ajelehtivat. "Surijalla yksi vain on lauha lohtu. Loppu lienee tuimilla tuskilla, rauha annettaneen raastetulle.
"Siitä ei tarvitse pitkää keskustelua", sanoi ritari Charteris, "olemmehan me miehiä, ja käymme miekka vyöllä, joka miekka olisi poikki katkaistava sen miehen pään yli, joka ei sitä ottaisi vetääkseen ulos tupesta murhatun naapurimme lesken ja orpoin puolesta ja hänen surmansa miehuulliseksi kostoksi.
Eipä ole ennen nähty Suruisella Suomenmaalla, Ett' olisi esivalta, Ruhtinaamme ruoan tuonut, Osoittanut orpoloillen; Tuolla mierolla menivät, Siellä eli ihmiseksi, Kuuli monta murausta, Paljon sanoja pahoja, Eikä ollut opetusta, Oli paha koiran koulu, Lavialla lauvaistessa. Eipä kuunnellut kuningas Orpoin itkua isoista, Huolta pienistä pitänyt.
»Niin se on», vakuutti Riika, »Jumala on orpoin isä; ja muista, lapseni, häneen turvata!» »Miksi hän ottaa minulta äitini?» valitti Niini. »
Vaimo, mies ja heidän pieni poika Suojatta on taivaan alla aivan, Kunnes taasen työllä hikisellä Saivat mökin pienen suojaksensa. Nyt on poissa vaimoraukan miesi, "Puitta, tuletta on mökin liesi," Mutta Herra elää, orpoin isä Niinhän vaimo tyytyvältä näyttää, Kuin ois kyllin kystä aitassansa.
Hänen ei tarvitse kuunnella leskein ja orpoin huokauksia silloin kun hän tahtoo levätä; hän ei tunne yhtään kyyneltä putoovan kädellensä silloin, kun hän lukee vähiä rahojansa, hänen ei tarvitse huomaa se, Yrjö! kiittää ketään muuta kuin itseänsä siitä vähästä omaisuudesta, mikä hänellä on.
Ilolla otti Heikki tutut sotakalunsa, jotka leski vapisevalla kiireellä auttoi hänen päälleen, sen perästä sanoen hänelle jäähyväiset näillä sanoilla: "Jumala avuksi lesken ja orpoin puolustajalle, ja turmio kaikille, mitkä hänen eteensä sattuvat!"