United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sikseen se piti jättää pian se leikki, sillä lähdettiin taipaleelle. Pekka kääri minut ryysyihin kuin eväskukon ja kantoi rekeen. Ja kun hän sitte minut taas suoritti kääreistäni erään pirtin lattialle, niin sanoi, että »tässä on nyt kotisi.» Pirtti oli hyvin pimeä, ettei keskipäivällä tahtonut tuletta nähdä ja tuntui se ikävältä. Akkunat olivat painuneet penkin tasaan.
Vaimo, mies ja heidän pieni poika Suojatta on taivaan alla aivan, Kunnes taasen työllä hikisellä Saivat mökin pienen suojaksensa. Nyt on poissa vaimoraukan miesi, "Puitta, tuletta on mökin liesi," Mutta Herra elää, orpoin isä Niinhän vaimo tyytyvältä näyttää, Kuin ois kyllin kystä aitassansa.
Puu, jota kiskotaan, ja polttaa tuletta"... Ja pensasaidan luona pysähdyttyänsä, hän kysäsi: "seipään päässä sill'on sija, punavaippa verhonansa, kiviä on kohtu täynnä; arvaas, niin olet mies!" Poika mietti kotvasen syvästi ja huudahti sitten: "Maltas, älähän vielä sano sitä... Sehän on orjantappura".
"Eihän se Jussi todella taida ollakkaan niin köyhä ... ne hokevat Jussin säästelevän kontin pohjalle", nauroi ruustinnakin. "Minunko?... Konttiniko pohjalle?... Elkää ruustinna uskoko juoruja ... ilman maailman juoruja ... ilman juoruja..." "Lienevätkö nuo niin aivan juorujakaan ... sanotaanhan, ett'ei savua tuletta tule..."
Mutta mennäänpäs voileipiä viskomaan. Saatpas nähdä, että minä viskaan kauemmaksi, kuin sinä". Tiellä sitten sanoi tyttö: "Jahka annan sulle arvoituksen: Mikäs puu tuletta polttaa?" "Koulumestarin pamppu, kun kämmenille annetaan", vastasi poika. "Eipäs ollutkaan!
"Ei se nyt toki niin aivan kohta tule", sanoi muori, "koskapahan ei vielä vilustele minuakaan, vanhaa ihmistä." "Kyllä yöt jo ovat paljoa viileämmät kuin alkukesästä, eikähän nyt enää iltasella tahdo tuletta kirjaakaan selittää." "Vai niin jo alkaa teidänkin näköänne hämärtää, vaikka vasta ensi vappuna täyttyy neljäskymmen. Minä vielä niillä ajoin näin "
Tietähän oluen synty, Juoman alku arvatahan: Ohrast' on oluen synty, Humalasta julkijuoman, Vaikk'ei tuo ve'että synny, Eikä tuimatta tuletta. Humala, Remusen poika, Piennä maahan pistettihin, Kyynä maahan kynnettihin, Viholaisna viskottihin Vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen; Siitä nousi nuori taimi, Yleni vihanta virpi, Nousi puuhun pienoisehen, Kohti latvoa kohosi.
Eräät kiipesivät kalliolle kontistuen vilusta, painuen lumeen, liukastellen terävien kivien syrjihin, usein ilman leivättä, ilman tuletta, vaan yhä eteenpäin, vetäen olkapäillään tykkiä tappelivat vihollista vastaan ja ottivat hänen vangiksi; semmoisilla paikoin, joissa eivät tottuneet vuoriasukkaatkaan voineet päästä mihinkään, kulkivat Venäjän rykmentit ja tykit siinäkin istuttaen Venäjän sotalippuja.
Tuop' on Pohjolan emäntä liikkui sillan liitoksella, laahoi keskilattialla. Arvelee, ajattelevi: "Mistäpä olutta saamme, taarit taiten laittelemme näille häille hankkimille, pioille pi'ettäville? En tieä tekoa taarin enkä syntyä olosen." Olipa ukko uunin päällä. Lausui ukko uunin päältä: "Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman, vaikk' ei tuo ve'että synny eikä tuimatta tuletta.
Koska te nyt tästedes tuletta vähemmin puita tarvitsemaan, niin polttakaat myöskin vähemmin. Tehkäät näin säästetyt puut rahaksi, sillä maksaaksenne yhteistä velkaa. Kuulkaat minua ja auttakaat minua laskeissani.» »Jos kukin talous, joka nyt saapi, paitsi risuja, 20 syltää puita, tulee vuodessa kahdellatoista aikaan: niin sadan talouden säästöt vuodessa tekee kahdeksan sataa syltää.