United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mut hän näkyy, saapuvi, vallill' on, lipun vierehen seisahtuu; vaka silmä; ja kirkas otsakin on, jalo kantavi häntä Bijou, ja hän liikkumatt' istuu, seutua vain näköputkella tarkastain. Ja kaukaa siinä hän huomaitaan, tuhat kaatoi, ken hänet kaas, ja tykkien paukkina kiihtyy vaan vihollisten puolella taas, yhä luoteja vinkuvi ympäri pään; hän ei vilkuta silmääkään.

Ma oudoin mielin aattelin, ja huolehdin, ja riemuitsin, ja viikon itki äitikin, niin vaipui hautahan. Lapuan kentäll' isä kuol' lippunsa vierehen; sodassa, kuulin, vaaleni sen kerran ainoisen. Utilla, eestä Kustavin. mun vaarin' uupui hurmeihin, Lappeella isä vaarinkin, mies Kaarlen aikuinen. Näin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa: oi, suloista tok' elämää; suloista kuolemaa!

Tok mie kättä käpseäisin, Vaikk' ois käärme kämmenellä; Tok mie suuta suikkajaisin, Vaikk' ois surma suun eessä; Tok mie kaulahan kapuisin, Vaikk' ois kaima kaulaluilla; Tok mie vierehen viruisin, Vaikk' ois vierus verta täynnä.

Sun kohtalosi edessäni näin: Sa olit nuori tänne tullessasi ja mukanas toit uljaan unelmasi. Et tahtonut sa jäädä toisten luoksi, et olla velkaa muille, jumalille. Sun suonissasi valtaverta juoksi ja itse metsän vaadit taistosille. Sa kirveesees ja kuokkahasi käyden käs'varressasi tunsit voiman täyden ja hongan hongan vierehen sa kaadoit ja yöt ja päivät umpehensa raadoit.

Tykin vierehen vaipui vihdoinkin, makas siinä maass', mut kun vihamies tuli patterihin, ylös karkas taas, huus miehillensä ja hyökkäs päin, avas tien läpi joukkojen piirittäväin, ja kaatui vasta, kun ehti väen riemuvan luokse näin.

Jos satakieli oisin, Sun luokses laulamaan Ma palajaisin, kulta, Laidalle vaskaha'an. Jos hömötintti oisin, Mun saisit vierehen; Olethan hömöin suoja Ja hömötautisten. En tiedä, mitä se lienee, Ett' olen näin murheinen; Ei mielestäni mun haihdu Taru ammon-aikuinen. On vilvas, hämärä ilma, Rhein virtaavi rauhaisaan; Tuon vuoren kukkula säihkyy Ilt' auringon-paisteessaan.

Kun oli juonut, ja huuliltaan vein astian hiljaa, käteheni nyt käsin värjyvin tarttui hän sekä lausui: auk' ovi pankaa lähteissänne, ett' illan ma ilmaa henkiä saan, sekä kuollessain salon nähdä ja aallot. Voinut en lähteä pois, en jättää hänt' avutonna puutteeseen, vaikk' en tosin paljoa saattanut auttaa, vaan oven aukaisin ma ja taas ukon vierehen astuin.

Kun meni makoamahan, otti vitsan vierehensä, nahkaruoskan naulaltansa, ei ketänä muuta vasten, vasten vaivaista minua. "Meninpä minäki itse illalla makoamahan, sulhon vierehen venähyin; laski sulho vierehensä antoi kyllin kyynäspäätä, viljalta vihaista kättä, paljo paksuja pajuja, mursunluista ruoskan vartta. "Nousin kylmältä kyleltä, viluiselta vuotehelta.

Mari vuoteita tekeepi, Teki vuotehet olilla, Johon Kettu seisahtaapi. Mari vierehen vilahti Vuokin poian vuotehille,

Ei oo kultani lihava, eik' oo vallan laiha, Enpä minä kullaistani jonkunlaisiin vaiha. Kukkasia kaunoisia kullalleni kannan. Istun taasen vierehen ja sitten suuta annan. Jos on kultani ikävä, käy kirja pappilasta, Lähetähän Pohjanmaalle poies Karjalasta. Siell' on aika ilonen, vaikk' onpi järvet jäässä, Siellä kultani kävelet sa korkia hattu päässä. 14. HYLJ