United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
heit' ylös, alas, sinne, tänne heittäin; ei heille koita koskaan lohtu levon, ei toivo rangaistuksen laupiaamman. Kuin kurjet korkealla lentää, laulain riveissä pitkiss' ilmi valitustaan, niin meitä kohden varjoin tuulen tuomain näin vaikeroiden vierivän. Ja kysyin: »Keit' ovat, Mestari, nuo onnettomat, joit' ilma valoton noin ruoskii, vaivaa?»
Nää syyt ja enemmän, niin enemmänkin, Kuin nämä kaksittuina, kuoloon teidät On tuominneet. Te, herrat, teloitukseen Ja surman kouriin toimittakaa heidät. BUSHY. Minulle tervetulleemp' isku surman Kuin Englannille Bolingbroke. Hyvästi! GREEN. Vie taivas sielumme, se mulla lohtu, Mut vääryys piinaan joutuu helvettiin. BOLINGBROKE. Nyt toimeen tuomio, Northumberland!
Vakuuttaa voinetteko minulle, ett' ootte hänen tukenansa horjumatta matkalla elon, lohtu tuskassa, kuin öisin ma, kääntyy SVANHILDIN puoleen. niin minun sitä torjumatta hyljätkää se, min tahdoin tarjota. Suurempaan voittoon koskaan päästä vois en; Te saitte onnen; parempata sois en. On totta, äsken puhuitte myös rahasta, ei yksinomaan ole vain se pahasta.
Taivaassa lohtu on, me päällä maan. Miss' on vain tuskaa, huolta, kärsimistä. Miehenne kauas pelastajaks läksi, Sill' aikaa toiset kodin tuhoo hältä: Ja minä pantu maata auttamaan, Jok' olen heikko tueks itselleni. Nyt seuraa juomingeita huono vointi; Nyt tutaan liehakoivat ystävät. PALVELIJA. Poiss' oli, herra, poikanne, kun saavuin. YORK. Vai poissa! Hyvä! Käyköön kuinka käy!
Sanotaan, että kiittämätönt' ompi Hitaalla ynsyydellä maksaa velka, Jonk' ystävyydest' aulis käsi antoi; Mut kiittämättömämpää jäykistellä Taivasta vastaan, kun se lainaamansa. Kuninkaallisen velan jälleen vaatii. RIVERS. Poikaanne muistakaa kuin hellä äiti; Tuottakaa nuori prinssi, kruunattakoon Hän oiti; siitä teille lohtu koituu.
IMOGEN. Sinä ainoo lohtu, Mink' antaa mulle taivas! Mene toimiin: On paljon mietittävää; ajan varaa Nyt tulee käyttää. Uhkatuumaan suostun Kuin sotamies, ja ruhtinaisin mielin Sen aion täyttää. Mene, ole hyvä. PISANIO. Niin, rouva, lyhyet jäähyväiset, Hovissa ettei kaivattais ja luultais Pakoonne mua syypääks.
Hän Herran sotamies nyt olkoon! Jos poikia mull' ois kuin hiusta päässä, Somempaa kuolemaa en heille soisi. Niin, nyt on hälle kuolinkello soinut. MALCOLM. Surua suurempaa hän ansaitsee, Sen multa saa hän. SIWARD. Suurempaa ei lain: Hän hyvin kuoli, velkans' suorittain. Niin, Herran rauhaan! Tuossa uusi lohtu! MACDUFF. Kuningas, terve! Nyt se olet. Tässä Kirotun vallanryöstäjän on pää.
Oi, jatka, kaikki lohtu huuliltas mun salli kuulla! Neuvoasi multa äl' ota pois! Oi lausu, mitä teen, jott' anteeks saada veljeltäsi voisin, jott' itse anteeks soisit mielelläsi, jott' omaan piiriinne mun lukea ilolla tahtoisitte taas? Se sano! PRINSESSA. Sult' aivan vähän vaadimme; ja sentään kai liikaa ehkä; meihin, ystäviis, sa luottaudu!
DAJA. Säälikää jo Rechaa! NATHAN. Ei pyydä nähdä ees, vaikk' uudelleen sen sais hän pelastaakseen mutta onhan hän ihminen... DAJA. Jo riittää! Katsokaas! NATHAN. Häll' ainut lohtu kuollessaan on muisto tään teon! DAJA. Riittää! Surmaattehan Rechan! NATHAN. Sä hänet surmasit! Noin oisit voinut sä hänet surmaan syöstä. Recha, Recha! En tarjoo myrkkyä, vaan lääkkeen sulle.
heit' ylös, alas, sinne, tänne heittäin; ei heille koita koskaan lohtu levon, ei toivo rangaistuksen laupiaamman. Kuin kurjet korkealla lentää, laulain riveissä pitkiss' ilmi valitustaan, niin meitä kohden varjoin tuulen tuomain näin vaikeroiden vierivän. Ja kysyin: »Keit' ovat, Mestari, nuo onnettomat, joit' ilma valoton noin ruoskii, vaivaa?»