United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jaksoiko hän pysyä seisallaan tuossa elämän hyrskyjen meressä? jaksoiko hän seisoa horjumatta niiden yhä uudistuwissa iskuissa, jotka tulewat joka aika ja joka haaralta ja aina uudistetuissa muodoissa?
Kun se seisoi tyynenä, tahtoi se sanoa, että luonnossa on rauha. Jos sen oksat heiluivat, niin se tahtoi sanoa: minä valvon... Kun se kaatui, ei Mäkelä enää kodilta tuntunut. Oli todellakin kuin vartia olisi poissa. Mieluinen elämäntoveri on asunnon vieressä puu, joka on kovia kokenut ja horjumatta seisonut myrskyissä ja sateissa. Kahdeskymmenes kuudes luku.
Täytyihän Legreen saada osoittaa kiukkuansa jollekulle ja siihen oli Tuomo kaikista sopivin sekä siitä syystä, että hän ei ollut antautunut isäntänsä kätyriksi julmuuksien harjoittamisessa, että varsinkin siitä syystä, että hän niin horjumatta piti kiinni uskostaan ja siten oli isännälleen ainaisena salaisena moitteena.
Kun toisen luota tuovat kotiin, niin ovat jo toiset odottamassa. Hän huomasi sanoneensa sen kuin nurkumalla, niinkuin valittamalla vähän mutta oikaisi samalla mielentilansa ja vei sen siihen uomaan, jota se jo kauan oli kulkenut varmasti, tyynesti, horjumatta. Ei siinä ollut mitään nurkumista, ei, päinvastoin oli kaikki niinkuin pitikin olla.
Kons' sortui, jollei kehno Se tavoilt' ollut, kypsä kuolohon? Kons' sortui, jos sen ydin oli terve, Sen riennot rikkaat, tahto tahraton? Kons' sortui, sano, lausu! Se kansa koskaan, joka Herrahan Ain' uskoi, toivoi, luotti horjumatta Ja tietä kulki valon, kunnian? Ei koskaan, ei! Ei kansaa Moist' aikakirjat lausu ainoaa. Nyt poikke'usko säännöst' oisi yksi? Ja poikke'us se oisi Suomenmaa?
Mutta hän, oliko minulla oikeutta toivoakaan, että häneen koskisi sama kohtalo, joka uhaten odottaa minua? Miehen pitää poikkeamatta kulkeman sitä tietä, jolle hän kerran on astunut, horjumatta, vaikka se onkin vaikea, vaikkapa hän sillä pakoitettaisiin murtamaan oman sydämensäkin, ja minähän valitsin vapaalla aikomuksella sen tien, jossa tiesin saavani korjata pelkkiä ohdakkeita!
Lovisa nojautui isän käsivarteen, koska hänen oli vaikea seisoa laivan keikkuessa; vanhempi tytär, Helena, seisoi taas horjumatta, nojaten kädellään reelinkiin ja pitäen toisessa kädessään kiikaria. "Katso, isä!" huudahti hän äkisti, "tuolla liikkuu jotakin veden päällä, joka näyttää isolta joutsenelta, juuri virran seuduilla, josta tulemme."
Iloisia, suruttomia päiviä! Tuletteko te enään koskaan ilmi-olossa takaisin, vaan elättekö ainoastaan muistossa? Salainen ääni kuiskaa sydämessäni: 'kaikki on kadonnut! Toivon tähti loistaa vielä elämäni taivaalla, ja levollisena minä tahdon seurata hänen säkeniänsä; se on minun johdattava askele askeleella horjumatta sitä tietä, jonka Jumala on viittonut käytäväkseni."
Me niiden kautta etsimme vaan yhteistä hyvää, turvallisuutta, arvoa kaikille. Siinäpä se, mitä teiltä pyydetään, mitä teiltä vaaditaan, ei enempää. Minä astun oikeuden rataa vähääkään horjumatta. Ylhäisöllä on omat oikeutensa; vaan myös omat velvollisuutensa. Ja ensimäinen kaikista on la'in kuuliaisuus." Koko väkijoukossa innostus oli korkeimmillaan. Aateliston riveissä maltti vihdoin loppui.
Kas, liehusiipein valjahissa liitää Tuliset vaunut alas! valmis oon! Halk' ilman mielin uutta tietä kiitää Ma sfeerein uutten selvään toimintoon. Oi ylhäis-riemu, suotu jumaloille! Sä äsken toukka, senkö ansaitset? Niin, horjumatta maamme auringolle "Hyvästit" huuda viimeiset! Sä hirviä se lukko luikahuttaa, Jonk' ohi kaikki hiipii peloissaan!