United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sulle suloa pelkkää Nuo soinnut helkkää, Tää virsi viehkeä Venuksen. Sotatorvet riemuisin soikohot räikkein Ja voittoon kalpoja kutsukoot, Mut kaikunsa vienoin kertovi väikkein: Sä voittajaurhojen voittaja oot. Vuot sävelten soikoot, Halk' yön huminoikoot, Ja pyhää lumoas palvokoot!
Kas, liehusiipein valjahissa liitää Tuliset vaunut alas! valmis oon! Halk' ilman mielin uutta tietä kiitää Ma sfeerein uutten selvään toimintoon. Oi ylhäis-riemu, suotu jumaloille! Sä äsken toukka, senkö ansaitset? Niin, horjumatta maamme auringolle "Hyvästit" huuda viimeiset! Sä hirviä se lukko luikahuttaa, Jonk' ohi kaikki hiipii peloissaan!
Kun pääsevi päiväksi nouseva koi, Niin nähdähän, kuullahan Karjalan maine; Ja silloinpa Wäinölän kantelo soi, Kuin ennen ja silloinpa laulujen laine Taas virtana vierevi halk' isän-maan Sit' yhtyvi maailma kuuntelemaan, Näin kuuluksi käy koko Suomemme maine. Kova pää.
Mut «jäljet Väinämön laivan» Halk' aaltojen haimentaa, Ja «viikatteens'» yli taivaan Hän vieläkin kuljettaa; Yli Maanselän kaskein sauhun Hän nostavi harmaan pään, Ja kautta kuohujen pauhun Ikitietäjän kuuluu ään'.
Sen perustaa voi suureen mieli-alaan, kukkaisiin, joit' ei tahraa elämä, sydämiin, jotka uskoo lemmenvalaan halk' elon niinkuin ensi hetkenä. Miks moista sanotaan? Lie nimi tuttu; on pelkkää *hölynpölyä* tuo juttu! Te vaarallinen viettelijä vasta, miljoonamies ja rikas pohatta, *mun* omaisuuteni kun paareilla taas kantoi poies pari sotilasta. terävästi. Te tarkoitatte?
Kainosti läheni Iiri pianoa ja rupesi Seljan säestäessä laulamaan: »Jos voisin laulaa kuin lintu voi, jos sois mun äänen' kuin leivon soi, niin kullalleni mä laulaisin, pois kyynelhelmensä pyyhkisin. Jos voisin lentää kuin lintunen ain' yli vuorten, halk' ilmojen, niin kullan luoksi mä lentäisin ja pesän korpehen laatisin.
Jo poikana uin yli Impilahden Ja ohjailin ulapoille hahden Kera lapsuus-ystävän armahan, Ja veikkoni kanssa ma luistin kahden Yli Laatokan syysjään notkuvan Ja hiihdin korkeimman kotimäen. Ja nuorukaisina ratsastimme Kera tarkan tutkijakumppanin Halk' Aunuksen sekä Vepsänkin Ja Karjalan kankait' astelimme.
Ja meri, täynnä hekkumaa, Eteemme aukeaa. Vaan tuonne, ah maa autuain! Oi tuonne Luojan luokse Nyt henki siivin innokkain Halk' avaruuden juoksee. Hän valloittaa tuon uuden maan, Totuus on miekkanaan. Timanttihäitä oi ken vois Kuvailla luotu kieli! On murhe, tuska, vaiva poiss', Autuutta täynn' on mieli. Auringost' auringoihin päin Me matkustamme näin.
Ja kussa hän kulki, siell' ihmiset suli, sydänlähtehet läikähti, korkeni koi, kuin juhla hän halk' elon harmajan tuli, sotatorvet ja rummut ja karkelo soi, maa vapauden ruusuja kukki, mut eipä vain ruusuja, ruskotti kukkeus uus: hänen jäljissä lainehti laiho ja leipä ja lempeys ja miel'alan aatelisuus.
Mut »jäljet Väinämön laivan» Halk' aaltojen haimentaa, Ja »viikatteens'» yli taivaan Hän vieläkin kuljettaa; Yli Maanselän kaskein sauhun Hän nostavi harmaan pään, Ja kautta kuohujen pauhun Ikitietäjän kuuluu ään'.