United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päämääräni ei ole lempi ja maa, Tääll' ehkä mä lemmin ja viivähdän hetken. Tää ei ole oikea mun kotimaa, Läpi vaikka mä tään teen eloni retken. Mun maani, se oikea onneni maa, Se ei ole varjoin ja kyynelten maa ! Se riemujen, soinnun on ijäinen maa, Maa ikuisen vapauden, valon ja voiton.
Koska mieleni tekee vaeltaa noiden "tyhjäin varjoin" keskellä, etsin minä etenkin niitä paikkoja Alhambrassa, jotka ovat soveliaimmat näihin sielun kuvajaispeliin. Paikkaa sopivampaa siirtämään ihmistä tähän mielialaan ei ole kuin Leijonain kartano ja sen salit ovat.
Ei, neiti, kauneuttas Hän katselisi, eikä Sun silmäs kirkkautta, Ei sielus suloutta, Jok' ilmestyy ja liikkuu Sun kasvoillasi varjoin Ja valoin muutellessa; Poloisen orjattaren Hän sinussa vaan näkis Ja jos mun rakkauten Hän tietäisi, niin sinut Pois ryöstäisi hän multa, Jos sydämmestäin myötään Hän kappaleenkin veisi."
min kukkaross' on pukin kolmen kuva!» Hän siinä suuta mursi, kieltä näytti kuin härkä, joka kuonoansa nuolee. Mut minä, etten viipymällä mieltä sen pahoittais, mi nopsa olla käski, palasin luota varjoin uupuneiden. Oppaani kohtasin, mi pedon julman selässä istui jo ja virkkoi mulle: »Nyt ole uljas, täss' ei pelko sovi!
Näät kansaa keskeltä tien leimuavan nyt saapui, kasvot kohti entisiä, ja tuota olin katsomaan ma kärkäs. Taholta kummaltakin näin ma varjoin päin käyvän toisiaan ja suutelevan äkisti, tyytyen näin lyhyeen juhlaan. Noin kuonojansa, käyden parvin ruskein, myös muurahaiset vastatusten hieroo, kysellen ehkä vointiaan ja tietään.
Ja kuin luo sokeain ei Päivä tule, niin luokse varjoin, joista haastan juuri, ei taivaan valo tahdo virtaella; siks silmäluomet kunkin rautalangoin on kiinni ommeltu kuin jahtihaukan, mi osannut ei muuten olla hiljaa. Ma luulin tekeväni väärin heitä läheten nähden enkä nähdyks tullen, siks käännyin Neuvojaani viisahasen.
Kun käyt suurta erämaata Kuudanyössä, aavaa santaa, Harhaan näät, ei katsees saata Viivain, varjoin paikkaa taata Etäisyyksiss' ilman rantaa. Mikä totta? Harha missä? Et nää mitään, mikä antaa Mittaa äärettömän suureen, Pientä pitäis nähtävissä. Vaeltajan jalkain juureen Häipyy silmä tyhjyyksissä. Yhtyy likeiset ja loitot! Suuri, pien' on rajaa vailla!
Ja kuin luo sokeain ei Päivä tule, niin luokse varjoin, joista haastan juuri, ei taivaan valo tahdo virtaella; siks silmäluomet kunkin rautalangoin on kiinni ommeltu kuin jahtihaukan, mi osannut ei muuten olla hiljaa. Ma luulin tekeväni väärin heitä läheten nähden enkä nähdyks tullen, siks käännyin Neuvojaani viisahasen.
min kukkaross' on pukin kolmen kuva!» Hän siinä suuta mursi, kieltä näytti kuin härkä, joka kuonoansa nuolee. Mut minä, etten viipymällä mieltä sen pahoittais, mi nopsa olla käski, palasin luota varjoin uupuneiden. Oppaani kohtasin, mi pedon julman selässä istui jo ja virkkoi mulle: »Nyt ole uljas, täss' ei pelko sovi!
Näät kansaa keskeltä tien leimuavan nyt saapui, kasvot kohti entisiä, ja tuota olin katsomaan ma kärkäs. Taholta kummaltakin näin ma varjoin päin käyvän toisiaan ja suutelevan äkisti, tyytyen näin lyhyeen juhlaan. Noin kuonojansa, käyden parvin ruskein, myös muurahaiset vastatusten hieroo, kysellen ehkä vointiaan ja tietään.