United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän punastui ah! Mikäs siihen syy? Voi, tuota Annin hirmu-lisäkettä, Kun vannoen hän kielsi ett'ei sais Ees pisaraakaan maistaa sitten vettä, Vaikk' kieli suussa ristiin halkeais! Vaan mitäs, jos het' ilmestyiskin Janne! Ei! Mutta miks'ei! Tuo on mahdoton! Voi, hyvä Luoja, ethän pahaks panne! Mä tyttö raukka olen onneton!"
Mut ei tämä tästään muuttune ennen kuin hevot, vaunut päin karahuttain kumpikin käymme tuimaan mittelöhön, väkiveikkaan tuon kera miehen. Astuos vaunuja siis ajamaan, niin näät, mitä maata Tros-uron valjakon varsat on, jotk' yli tanteren taitaa vainoten kiitää päin sekä väistyä, ees- sekä taapäin: 223 turvaan Ilionin myös meidät vie ne, jos antaa vieläkin voittaa Zeus Diomedeen, Tydeun poian.
Ett'ei Kultalassa nähty kerjäläisiä ja joutilaita, on tiettävä. Mutta ei ees nähty ulkonäöltäkään köyhiä ihmisiä. Sillä vaivaisten huoneen asukkaillakin oli kyllänsä syödä ja juoda ja siivo puku. Joka meni pienimpäänkin, köyhimpään taloon, luuli tulevansa herrashuoneeseen.
Yks aarre sentään on, min sois vain sille, jok' erityisesti sen ansaitsee; ja toinen, jot' ei konsaan vapain tahdoin jakaisi ansiollisimman kanssa ; ne aarteet mainitakin sulle voin: yks seppele, naissuosio on toinen. LEONORA. Nuo lehvät, nuorukaista seppelöivät, vakaata miestä onko loukanneet? Mut ethän hänen runotyöllensä ees itse palkkaa vaatimattomampaa ois voinut keksiä.
iloa että tuottaa iloiselle kai Delphoin jumalalle lehvä Peneun, kun siihen kurkoittaa ees muudan meistä. Säentä pientä tuli suuri seuraa: paremmin äänin rukoillaan ehk' kerran mun jälkeheni, että Cirra vastais. Maailman lamppu eri liesi-aukoin kohoopi kuoleville; mutta siitä, mi kolmeen ristiin kehää neljä liittää,
Poveeni astu, sinne mahti loihdi, min tunsit silloin, koska jäsentensä tupesta Marsyaan sa ilmi vedit! Oi, jumal-voima, jos niin vaihdut minuun, ett' ilmi tuoda pyhän valtakunnan ees varjon voin, mi mielehein on jäänyt, tulevan näät mun lempipuusi luokse, sen lehdin pääni laakeroivan, jotka ansaitsen aiheellain ja suopeudellas.
Oi sana tää, jot' epäillä mun pitäis, niin kauan kuin ees uskon värekään minussa elää vielä, niin tää sana kuin päätös kohtalon vie? lopuksi se rautareunaan tuskieni taulun, jo täyteen kirjoitetun, uurtuvi. Nyt vasta vahvat vihaajani ovat, nyt minä iäks olen voimaton. Kuin voin ma taistella, kun joukossa on vihollisten hän!
Se maan tilus, joka kuului tähän vaivaisten-huoneeseen, oli kokonaan laimin lyöty ja aina huonosti korjattu, ja Toivosella oli täysi työ, itse huoneessa ees saapa ulkonaistakaan puhtautta variin otetuksi.
Kun painumme peltoon, ennätät luo, kera painut, ja taas kun näyt, kun hyökkää taas väki voittoisa tuo, eturinnassa päälle käyt. Väkirynnäköllä kun syöstiin ees kylän kimppuun, tykkejä päin, etumaisna taas takinriekalees minä patterin harjalla näin. Hyvin tehty! Kas semmoinen urhokkuus pian kuuluu kauas ja luo, puhu siis, poik' uljas, nyt puhtaaks suus, nimes ensinnä kuulla suo.»
NATHAN. Saa Recha häntä milloin tahansa nyt odottaa, niin sano. DAJA. Niinkö? niinkö? NATHAN. Kai sinuun, Daja, luottaa saan? Sua pyydän, varuillas ole. Sit' et kadu sa. Sun omatuntos tyydytyksensä saa siitä myös. Mun suunnitelmaani vain älä millään tavoin turmele. Vain varovasti, pidätellen kerro ja kysele. DAJA. Tuost' enää tarvitsiko ees muistuttaa! Mä menen, menkää tekin.