United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vaikka te halveksitte lapsellista lörpötystä, herra Claudius", lausui hän ja hänen kimakka äänensä tuli tikarin teräväksi "niin virvoittaa ja vahvistaa se minua ja tuhatta muuta oikeata kristillistä sielua... Tahtoohan Herramme meitä vaeltamaan lapsellisessa yksinkertaisuudessa ja sentähden saammekin ennen armoa hänen silmäinsä edessä kuin lukiessamme 'kuolemattomien' herrojen Schillerin ja Goethen mestariteoksia, jotka luonnollisesti eivät turmele kieltämme.
Hänen leipänsä on aina hyvästi paistettu; hänen turkiksiaan ei milloinkaan koi turmele; hänen mattonsa eivät milloinkaan vaalistu; hänen hillansa eivät milloinkaan rupee käymään; hänen palvelijansa eivät milloinkaan laiminlyö töitään; hänen lapsensa eivät milloinkaan huuda eivätkä melua; pienimmät eivät ketään öisin valvota; eikä hänen miehensä ole tarvinnut milloinkaan sanoa: "hyvä ystävä, paidassani ei ole nappia."
Ylt'ympäri Sun, nyt katso ja nää, pyhä lippusi pystynä liehuu, voi leijona viirinä lennähtää, jos taas kirot sortajan kiehuu, mut muuten se vapauden, rauhan on vaate, kuin risti sen rinnassa rakkauden aate, jos ei sitä turmele tuuliaispää, ei riitojen myrsky, mi riehuu.
Mutta onhan totta, ette kelpaa antamaan tässä mitään arvostelua, sillä teidän velvollisuutenne olisi ollut pitää huolta, ettei hän turmele silmiänsä, mutta sen olitte unohtaneet. Kuitenkin olinhan unhottamaisillani kysyä, miten voitte tänään?" Kapteeni vakuutti, että hän voi paremmin kuin edellisinä päivinä. "Hyvä!" vastasi Pentti Esanpoika.
JOHN. Kuinka te sitä arvelette, nuori herra? säädyllinen seura? KNAPP. No mene kerran, ja älä turmele ruoanhaluani! KAARLE. Katselkaa vaan nuttuanne. JOHN. Nuttuani? Nuori herra, minun nuttuni on maksettu. JOHN. Kuinka te sitä ymmärtää tahdotte. Se on surkea seura, joka on hyvälle nutulle kiitollisuuden velassa arvostansa he ovat surkuteltavat.
Epäilenpä, että niin jää käymättä juuri alkuperäisille, puhtaille luonteille, jotka eivät heti harkinnallaan turmele välittömiä sisäisimpiä elämyksiään eivätkä tahraa niitä vierailla ajatuksilla, vaan puhtaasti ja vaalien antavat kaiken kehittyä ja selvetä.
Jos joskus evankeliumin sanat nuo Neque nubent olet ymmärtänyt, tajuta myös sa voit, miks näin ma puhun. Nyt mene! Tahdo en, ett' enää viivyt, näät viipymykses estää itkuani, min kautta kypsyy hyvä mainitsemas. Maan päällä heimoa mull' on, Alagia, siveä luonnostaan, jos huonehemme hänt' turmele ei esimerkillänsä; mut hän on ainoo multa sinne jäänyt.» Kahdeskymmenes laulu
Jos joskus evankeliumin sanat nuo Neque nubent olet ymmärtänyt, tajuta myös sa voit, miks näin ma puhun. Nyt mene! Tahdo en, ett' enää viivyt, näät viipymykses estää itkuani, min kautta kypsyy hyvä mainitsemas. Maan päällä heimoa mull' on, Alagia, siveä luonnostaan, jos huonehemme hänt' turmele ei esimerkillänsä; mut hän on ainoo multa sinne jäänyt.» Kahdeskymmenes laulu
NATHAN. Saa Recha häntä milloin tahansa nyt odottaa, niin sano. DAJA. Niinkö? niinkö? NATHAN. Kai sinuun, Daja, luottaa saan? Sua pyydän, varuillas ole. Sit' et kadu sa. Sun omatuntos tyydytyksensä saa siitä myös. Mun suunnitelmaani vain älä millään tavoin turmele. Vain varovasti, pidätellen kerro ja kysele. DAJA. Tuost' enää tarvitsiko ees muistuttaa! Mä menen, menkää tekin.
Kullervon kohtalo, selittää hän, syntyy siitä, että hän on kostaja, että kosto on hänen elämänsä tarkoitus. Hänen kohtaloonsa, hänen surmaansa ei ole luonnon jokapäiväinen katoovaisuus syynä; ulkopuoliset vaarat, elämän onnettomat tapaukset eivät häntä turmele. Koston himo, joka on hänen sydämensä ainoa himo, koston työ, joka on hänen elämänsä päätarkoituksena, hänet turmelee.