United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta jos sielläkin on nyt taisto ja työ ani-työläs, tulkoon turvaks ees Telamonin aaluva aimo, tulkoon Teukros myös, jalo jousell'-ampuja, myötä."
MEFISTOFELES. Solet, sormus, vitjat suuhun suisti, Kuin tyhjää vaan ne alas luisti. Ei kiitellyt ees enemmin, Kuin saanut ois korin omenoita, Lupas heille taivaan armoloita, Jost' eukon miel' oli hartahin. FAUST. Ja Kreeta? MEFISTOFELES. Ei tiedä rauhaton, Mit' tahtois tai mitä tehtävä on.
Heist' ei ainoa saa tuhon ankaran alta säästyä, koston kätt' ei välttää, ei emon kohdun kantama lapsonen ees, ei hänkään, kaikk' ikiturmaan vierköön Ilionin suku hautaa, jälkeä vailla."
Kun nauttimahan valmistaumme, silloin juur' annetahan meille vihamies, jott' urhoutta harjoittaisimme, ja ystävä, jott' tilaisuutta meillä ois pitkämielisyyttä harjoittaa. ANTONIO. Hän täyttääkö ees ensi velvoituksen, mi ihmisell' on: ruoka valita ja juoma, kosk' ei luonto rajoittanut hänt' yhtä ahtaalle kuin eläintä? Hänt' eikö ennemminkin houkuta, kuin lasta, kaikki suuhun sulava?
Sen himo ensin pienehen on hyvään, jälestä pettäväisen tuon se juoksee, jos suitsi, ohjaus ei mieltä muuta. Siks ohjaks täytynyt on panna laki, omata kuningas, min silmä nähdä totuuden kaupungin ees tornit voisi. On laki, mutta kuka käyttää sitä? Ei kukaan; sillä esipaimen hyvin märehtii, mut on hällä sorkat huonot.
DAJA. Mitä tarkoitan, paremmin tiedätte. NATHAN. Siis vaikene! DAJA. Ma vaikenen Mit' eessä Jumalan on väärää tässä ja mit' en voi estää, en muuttaa voi, te siitä vastatkaa! NATHAN. Ma vastaan! Vaan hän missä viipyy, missä? Kunp' et mua petä, Daja! Tietääkö hän mun ees tulleen? DAJA. Sitä teiltä kysyn! Häll' yhä kauhu hiipii hermoissaan. Häll' yhä kaikkeen muiston mielikuva luo lieskan hohteen.
Vait vuotta ummut ruusuin Nyt tuhantenki; Puun latvaan univalvein Käy tuulenhenki. Se nostaa raskaan verhon Damastikaistaa, Ja huoneeseen jo päivä Kuin ihmein paistaa. Yli mattoin hiljaa valuu Nuo sädejuovat, Mut leyhkät kukastoista Jo viestit tuovat. Alkoovin luona liitäin Ja pitäin pilaa, Ei kärpäsparvi huomaa Ees asiain tilaa.
Jos jouluksi ma aion valmistua, en aikaa tuhlata saa turhuuksiin. ihmetyksissään. *Eteenpäin* aattelet? Kait mull' on järkeä; tutkinto lienee sentään varsin tärkeä Muistappa: syleilee sua *elo* kuuma; et muuta vaadi, nykyisyyden huuma sun täyttää, et ees *tutkintoa* kait jouluksi; onnen kauniin linnun sait paulaasi; on kuin tulvis helmahan sinulle kaikki aarteet maailman!
Mut silloin vast' olet onneton ja mielesi vasta on musta ja riemusi, rauhasi mennyt on ja löydä et lohdutusta, kun maailman touhussa hetkeks ees saat yksin jäädä sä illoin ja huonohon seurahan joutunees sinä inholla huomaat silloin. Mua syytät Leila siitä, ett'en laula kuin muutkin lempiväiset immestään, vaikk' ennen niistä lauloin yhtenään ja sullai silmät on ja suu ja kaula.
Hän ystäväni on mies nuori, jalo ja rehellinen! MUNKKI. Aivan niin! Hän juuri! Mut usein maailmassa täytyyhän kokonaan toinen olla miehen, kuin mik' on hän. NATHAN. Surullinen totuus! Tehköön siis kukin pahintaan tai parastaan! Kädessä kirjanne, en pelkää ketään, ja kera sen luo sulttaanin käyn suoraan. MUNKKI. Siis onneksenne! Tähän jätän teidät. NATHAN. Ja tyttöä viel' ette nähnyt ees!