Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
YLIOPPILAS. Anteeksi! jos en teitä estä, Niin suokaa vielä hetkinen! Pyytäisin lääketietehestä Myös kuulla tenho-lausehen. Vuos'-kolminen niin lyhyt on Ja tiede ah! on suunnaton! Vaan jos ees vihjauksen saa, Voi tiensä kauemmas jo vaistoella.
Näet nekin, jotka tyytyväiset ovat tulessa, koska heill' on toivo päästä ees kerran asuntoihin autuaitten. Mut noihin jos sa nousta tahdot sitten, mua arvokkaampi sinut sielu kohtaa, min huomaan jätän sun, kun itse eroon. Näät Keisari, tuon korkeuden Herra, ei salli, koska kapinalla koetin, lakinsa väistää, mun sua sinne johtaa.
Ensimmäisenä nyt Telamonin aaluva Aias heistä Epikleen kaas, Sarpedonin ystävän uljaan, päin ison, särmikkään kiven iski, mi pääll' oli muurin pantuna päällimmäks etuvarjeen taa, hevin eipä ois käsin kaksin ees sitä kantanut mies nykykansan vauraimmillaankaan; kevyestipä heitti sen Aias ruhjoen päin kypärää neliharjaa, murskaten aivan pään, lusuks iskien luut; kuin simpukanpyytäjä syöksyi muurilt' uhkea mies ylähältä, ja luist' elo luopui.
RITARI. Kai rikas sekä viisas on siitä yhtä. DAJA. Hyväks sittenkin ois häntä ennen muuta kutsuttava. Hyvyyttään ette voi ees kuvitella. Kun kuuli Rechan kiitosvelan teille, mit' oiskaan teille sinä hetkenä hän tehnyt, antanut! RITARI. Kas, kas! DAJA. Nyt tulkaa ja kokekaa ja nähkää! RITARI. Mitä siis? Kuin pian hetki ohi on? DAJA. Jos ei hän niin hyvä ois, niin kauan oisinko mä häneen tyytynyt?
Elomme turmelee se kokonaan, se surmaa nautintomme lyhven hetken; et rauhaan pääse jälkeen päivän retken, venheesi kiitää rantaan »seuraavaan»; levähtää sittenkään ken vielä tohti? Ei, riennä eelleen »seuraavaa» vain kohti. Näin rauhatonna halki elon jatka, ties päättyykö ees tuollapuolen matka. Hyi, herra Falk, ei puhua saa noin! ajatuksiinsa vaipuneena.
RISTIRITARI. Patriarkka ei hurskaihin usko. NATHAN. Tämän miehen kyllä ma takaan. Sopimattomissa töissä ei patriarkkaa auta hän. RISTIRITARI. Niin, siltä tosiaan näyttäis. Eikö minust' ole hän teille puhunut siis mitään? NATHAN. Teistä? Ei nimenomaan teistä. Tuskinhan ees nimeänne tuntee hän? RISTIRITARI. Niin, tuskin. NATHAN. On tosin jostain ristiritarista hän maininnut. RISTIRITARI. Ja mitä?
Ptruu! Seiso, seis! Tuoll' koira on ees, Kuka pienosen tieltäni poi'es veis! Vai niin, Hän on siin'! Hän elää. Hän ontuu. Ei siis olla kiin'! Nyt maalle, heleijaa! On veräjä tuo... Siis siinä kiusa jo alkaa! Mut ken tuolla tulee kuin nopea vuo? Kas, tyttöstä paljas-jalkaa! Oi, kiitosta vaan Nyt lausua saan! Ja lantti on tuossa! Hei, hei, hurrataan! Noin, noin, Ilakoin!
Siis nähdä häntä, jota himoitsin niin vähän nähdä, nähdä, päättää, etten pois silmistäni koskaan laske. Päätös mik' on se? Aie, teko; vaan mä kärsin, mä kärsin vain. On yhtä: nähdä hänet ja tuta, että kiinni kietoutui jo häneen. Yht' on se ja siksi jää. Erillään hänest' elää sit' en voi ees ajatella, kuolo ois se mulle, ois sielläkin, miss' ikään kuolon jälkeen me liemme.
En kuollut, enkä jäänyt henkiin itse, lukija, tuumi, jos on järki sulla, kuink' olin vailla tilaa kumpaistakin. Kohosi päästä puolirintaan saakka tuon tuskan valtakunnan Imperator; ja ennen itse jätti lien kuin hänen ees käsivartten kokoiset on jätit. Nyt näät, kuink' olla suuren täytyy ruumiin, mi suhtainen on osan moisen kanssa.
Yhtä vähän sua ymmärrän kuin häntä, DAJA. Pian voitte te hälle kostaa kaiken tuskan sen, mit' 'on hän teille tuottanut. Mut älkää siin' olko liian julma, liian tuima! RECHA. Kai itse tiennet, mistä puhut nyt. DAJA. Noin tyyntynyt jo oisitteko itse? RECHA. Niin olen, olen kyllä... DAJA. Myöntäkää ees, että tuskastaan te iloitsette, ja hinnalla vain hänen tuskansa nyt rauhaa nautitte.
Päivän Sana
Muut Etsivät