United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja vaikka huntu tuo, mi päästä aaltos, Minervan lehdin kaunistettu, suonut näkyä hänen viel' ei varsin selvään, viel' liikkein ylväin, valtiattarena hän jatkoi lailla puhujan, mi jättää sanansa lämpimimmät viimeiseksi: »Mua katsohan, ma oon, ma oon Beatrice. Kuink' olet viitsinyt tään vuoren nousta? Sa etkö tiennyt, ett' on täällä onni?»
niin näkyi keskeltä tuon kukkaspilven, mi nousi käsist' enkelein ja lankes sateena vaunuihin jo ulkopuolle, viherjä-viitta, valko-liina Nainen, puettu väriin liekin liikkuvimman ja seppelöity lehdin öljypuisin. Ja sieluni, mi niin ei pitkään aikaan vavissut ollut hänen läheisyyttään, ei tuosta tuntehesta järkähtänyt,
Poveeni astu, sinne mahti loihdi, min tunsit silloin, koska jäsentensä tupesta Marsyaan sa ilmi vedit! Oi, jumal-voima, jos niin vaihdut minuun, ett' ilmi tuoda pyhän valtakunnan ees varjon voin, mi mielehein on jäänyt, tulevan näät mun lempipuusi luokse, sen lehdin pääni laakeroivan, jotka ansaitsen aiheellain ja suopeudellas.
Ja vaikka huntu tuo, mi päästä aaltos, Minervan lehdin kaunistettu, suonut näkyä hänen viel' ei varsin selvään, viel' liikkein ylväin, valtiattarena hän jatkoi lailla puhujan, mi jättää sanansa lämpimimmät viimeiseksi: »Mua katsohan, ma oon, ma oon Beatrice. Kuink' olet viitsinyt tään vuoren nousta? Sa etkö tiennyt, ett' on täällä onni?»
Sellaisna lausui hän: »En kauan ollut elossa; kauemmin jos oisin ollut, ei paljon pahaa oisi tapahtunut. Jään suita kätköön onnen vuoks, mi verhoo mun säteillään ja minut peittää niinkuin kotelo sisällensä silkkitoukan. Mua paljon rakastit, ja syystä; jäänyt näät maan jos päälle oisin, heelmin eikä vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut.
Sivulla tällä, missä lehdin kaikin on kukka kypsä, istuvat ne, jotka uskoivat Kristuksehen saapuvahan. Taholla tuolla, jonka puolipiirein paikoista toiset tyhjät on, ne istuu, jotk' katsoi Kristuksehen tullehesen. Kuin tällä puolla istuin kunniakas taivaisen Naisemme niin suuren eron muodostaa muiden alempainsa suhteen,
Sellaisna lausui hän: »En kauan ollut elossa; kauemmin jos oisin ollut, ei paljon pahaa oisi tapahtunut. Jään suita kätköön onnen vuoks, mi verhoo mun säteillään ja minut peittää niinkuin kotelo sisällensä silkkitoukan. Mua paljon rakastit, ja syystä; jäänyt näät maan jos päälle oisin, heelmin eikä vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut.
Jouko ei ollut houraillut eikä näkyjä nähnyt. Hän riensi kirkkoon, ja lyhtynsä valossa näki hän saastutetun lattian ja rippikalkin ja oli kompastua raamattuun, joka revennein lehdin oli käytävän päässä. Mutta Jouko osoitti luukkua ja kuiskasi: Tuonne se meni ... tuosta meni alas ... nyt se on umpiloukussa. Olai teki merkin, käskien häntä vaikenemaan, ja hiipi lähemmä.
Sivulla tällä, missä lehdin kaikin on kukka kypsä, istuvat ne, jotka uskoivat Kristuksehen saapuvahan. Taholla tuolla, jonka puolipiirein paikoista toiset tyhjät on, ne istuu, jotk' katsoi Kristuksehen tullehesen. Kuin tällä puolla istuin kunniakas taivaisen Naisemme niin suuren eron muodostaa muiden alempainsa suhteen,
Hän mulle: »Kaikki, minkä järki näkee, voin sulle virkkaa; muuhun nähden toivees Beatriceen kiinnä, jok' on uskon seikka. Jokainen muoto henkinen, mi eri kuin aine on, mut ainehessa kiinni, sisässään voiman erikoisen kätkee, mi näy ei muualla kuin työssä eikä käy ilmi muun kuin tulostensa kautta kuin lehdin vihrein näkyy kasvin elo.