United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, en mitään voi! Mun täytyy tänne jäädä sellaisna kuin saavuinkin, tuonen-tyynnä joka hermo, jänne, palaneena päin ja sydämin... Värisyttää! Täältä pois! Mun täytyy päästä maille päivän, laulun, työn! Täällä järki hämyyn himmentäytyy, täällä alkaa taika Turjan yön...
Mut olkoon niin, kun miehen sellaiseksi on kerran muovaellut kohtalo; nyt sellaisenaan hänet ottaa täytyy, suvaita, sietää; hyvän päivän tullen viel' ehkä ilon hedelmän hän antaa, viel' ehkä palkan, vastoin odotusta; ja muutoin, sellaisna kuin syntyi hän, on hänen sallittava elää, kuolla. Alfonson luonteen enää tunnenko, mi vihamiestä uhmaa lujana, uskollisesti suojaa ystävää?
Sukujen näiden ynnä muiden aikaan niin onnellisna nähnyt oon Firenzen, sill' ettei ollut edes syytä surra. Sukujen näiden aikaan kunniassa, hurskaana näin sen kansan, eikä kukkaa Firenzen vienyt vainolaisen peitsi, ei puuntanut se puolueiden vihaa.» Seitsemästoista laulu Sellaisna kuin luo Klymenen hän, joka viel' itaroittaa isät lapsillensa, kyselemähän saapui synnyntäänsä,
Mut nyt mun täytyy laulamasta laata jo hänen kauneuttaan, kuin taideniekka jokainen korkeimpansa kohdattuaan. Sellaisna, että suulle suuremmalle kuin sointu soittimeni tään, mi kokee vain loppuun saattaa aihett' ankarinta, ryhdillä, äänell' oppaan varman alkoi hän näin: »Me ainehesta suurimmasta olemme tulleet Tulitaivahasen,
Sukujen näiden ynnä muiden aikaan niin onnellisna nähnyt oon Firenzen, sill' ettei ollut edes syytä surra. Sukujen näiden aikaan kunniassa, hurskaana näin sen kansan, eikä kukkaa Firenzen vienyt vainolaisen peitsi, ei puuntanut se puolueiden vihaa.» Seitsemästoista laulu Sellaisna kuin luo Klymenen hän, joka viel' itaroittaa isät lapsillensa, kyselemähän saapui synnyntäänsä,
Näät hänen puheensa ja Beatricen muistutti mulle tuota vertausta; ja hänen jälkeensä tää alkoi haastaa: »On ystävälläin tarve, vaikka sano hän sit' ei sanoin eikä aattehinkaan, totuuden toisen pohjaan saakka päästä. Siks virkkakaa: tää valo, josta välkkyy hahmonne, jääkö ijäisesti teille sellaisna niinkuin nyt se säteilevi?
Sellaisna lausui hän: »En kauan ollut elossa; kauemmin jos oisin ollut, ei paljon pahaa oisi tapahtunut. Jään suita kätköön onnen vuoks, mi verhoo mun säteillään ja minut peittää niinkuin kotelo sisällensä silkkitoukan. Mua paljon rakastit, ja syystä; jäänyt näät maan jos päälle oisin, heelmin eikä vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut.
Näät hänen puheensa ja Beatricen muistutti mulle tuota vertausta; ja hänen jälkeensä tää alkoi haastaa: »On ystävälläin tarve, vaikka sano hän sit' ei sanoin eikä aattehinkaan, totuuden toisen pohjaan saakka päästä. Siks virkkakaa: tää valo, josta välkkyy hahmonne, jääkö ijäisesti teille sellaisna niinkuin nyt se säteilevi?
Sellaisna lausui hän: »En kauan ollut elossa; kauemmin jos oisin ollut, ei paljon pahaa oisi tapahtunut. Jään suita kätköön onnen vuoks, mi verhoo mun säteillään ja minut peittää niinkuin kotelo sisällensä silkkitoukan. Mua paljon rakastit, ja syystä; jäänyt näät maan jos päälle oisin, heelmin eikä vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut.
Ja jos sellaisna meille hän rakkaaks jäi, Vähin sortovaltijan elkeissäi, Myös niskasta meitä hän käytti, Toki hienosti, kohteliaasti vain Mut sittemmin muita selvemmin ain Hän asians' oikeaks näytti. Eturinnan miehiä syntyjään, Hän kylläkin ennen yötään Ois varmaan voittanut paikan tään, Mut sortui hehkuunsa kiihkeään, Mi toimeen vei hänet myötään.