United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Onko tuo minulle aiottu»? kysyi laamanni matalalla liikutetulla äänellä. «On!» kuului vastaus samaan tapaan. Laamanni otti kirjoitetun paperin ja kätki sen povellensa. Hän muuttui hiljaiseksi ja kalpeaksi ja alkoi tarkasti tutkia itseänsä. Seura teki lähtöä.
Minä makasin kätkettynä munkkien arkussa, sillä eräs vieras munkki oli tuonut minun ynnä joukon muita hopearahoja yhden kirjoitetun kirjan hinnaksi. Nyt on minun Ciceroni valmis, sanoi toinen munkki; oikein ihastuttavaa on lukea, mitä vanhat pakanat ovat kirjoittaneet, vaikka he vielä elivät suuressa pimeydessä eivätkä tunteneet Kristusta, maailman valkeutta.
Aloin jo luulla, ett'ei minusta olisi mihinkään. Mutta minä kelpasin kuitenkin sanomalehtimieheksi. Olihan minulla siinä virassa tosin jo pienoinen menneisyys takanani. Jo koulupoikana olin kirjoitellut runoja ja ollut käsin kirjoitetun sanomalehden toimittajana. Yliopistoon tultuani korotettiin minut osakunnan lehden ulosantajaksi.
Oi sana tää, jot' epäillä mun pitäis, niin kauan kuin ees uskon värekään minussa elää vielä, niin tää sana kuin päätös kohtalon vie? lopuksi se rautareunaan tuskieni taulun, jo täyteen kirjoitetun, uurtuvi. Nyt vasta vahvat vihaajani ovat, nyt minä iäks olen voimaton. Kuin voin ma taistella, kun joukossa on vihollisten hän!
Avioero ei tosin olisi mitään helppoa, sen tiesi hän varsinkaan kun oli olemassa lapsi mutta hän oli kuitenkin tahtonut esittää asian tohtorille oikeassa valossaan eikä voinut muuta toivoa kuin parhainta mahdollista päätöstä. Tohtori vaipui syviin mietteisiin luettuaan tuon selvällä, melkein miesmäisellä käsialalla kirjoitetun kirjeen. Seuraavana päivänä kirjoitti hän vastauksensa.
Siellä odottavat minua vanhassa ruokapaikassa vanhat, tuttavat päivällistoverini, siellä olisin kuin kotonani ja saisin kertoa heille seikkailustani... Mutta ei, sehän ei käy laatuun. Tuossa luen erään portin päällä suurilla kirjaimilla kirjoitetun nimen »Rullan», sinne pakottaa kova kohtaloni minua menemään vastoin tahtoanikin. Sillä miestä sanasta... Raskain askelin astuin portista sisään.
Mikko katseli kirjaa ja näki omalla käsialallaan kirjoitetun nimensä ja samoin Aunon nimen tämän käsialalla kirjoitetuksi. Hänen silmänsä rupesivat syvenemään ja kasvot kävivät kamalan vaaleiksi. Viimein hän sanoi huokaisten ja ääni väristen: Nyt ollaan myllyssä. Mitä se sitten on? kysyi Auno vapisten ja tuli hänkin katsomaan paperia.
Avattuani sen näin ensimäiseksi samanlaisen kirjoitetun lipun, kuin vaatteidenkin ohessa. Siinä oli: "Käytä hyväksesi, merimies; nämä ovat sinun!" Tämähän hauskaksi tulee; olen kumminkin satumaailmaan joutunut, arvelin itsekseni. Samassa huomasin huoneen nurkassa pöydän, jolla näytti olevan jotakin, koska se oli hienolla liinalla peitetty.
Tuossa on hänen adressinsa Englannissa ja siinä, herra Vendale, on neljäs ja viimeisen todistukseni!" "Miksi käännytte minuun?" kysyi Vendale, kun Obenreizer laski kirjoitetun adressin pöydälle hänen eteensä. "Sen vuoksi että te olette mainittu mies! Jos veljeni-tytär menee naimiseen teidän kanssanne, niin saa hän miehekseen ihmisten yhteisestä armosta kasvatetun seka-sikiön!
Tätä oli Janssen epäilemättä odottanutkin, sillä ilkkuvin silmin veti hän esille äsken kirjoitetun katselmuskirjan konseptin, josta kävi selville, että talon metsä 1644 vuodesta alkaen oli puoleensa vähennyt...